Lättähattukyyti Kemiran tehtaille ja takaisin oli lauantaina yksi Oulun päivien suosituimmista ohjelmanumeroista. Kymmenet yhdeltätoista rautatieasemalle tulleet ihmiset joutuivat jäämään laiturille siinä toivossa, että mahtuisivat kello 13 järjestettyyn toiseen kuljetukseen.
"Suosio oli yllätys. Vaunut täyttyivät hetkessä", hämmästeli vanhan paikallisjunan lähtöä paimentanut Eljas Varila Kemiralta. Kemira oli tilannut kaksi lättähattuvuoroa, jotka epäilemättä toivat tehtaille myös sellaisia vieraita, jotka eivät omien kyytien varassa olisi paikalle tulleet.
Aku Mikkoselle sekä Sanna-Kaisa, Aleksiina ,5, ja Elias ,2, Koppelolle junamatka oli Oulun päivien ehdoton kohokohta. Mikkonen veresti lapsuuden muistojaan, Oulu-Rovaniemi -väli tuli aikoinaan tutuksi.
"Silloin oli elämää erilailla kuin nykyajan junissa ja matkanteko oli hidasta", Mikkonen muistelee. Lättähatulla matkaaminen oli kiireettömän puuhaa, sillä juna pysähtyi maitolaitureillekin.
Lättähattu sopii Oulun päiville kuin nakutettu, sillä niillä liikennöinti aloitettiin ensimmäisenä Suomessa Oulussa vuonna 1954. Myös Suomen viimeinen lättahattuvuoro ajoi Oulusta Tornioon vielä vuonna 1988.
Lauantaina ihmisiä kuljetti Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat PoRha Ry:n kunnostama juna. Uudempi, vuodelta 1962 oleva vetovaunu oli koko aktiiviaikansa vuoteen 1988 asti käytössä Oulussa.
PoRha on saanut lättähattunsa osat käyttöön eri omistajilta. Ouluun ne tuotiin Suolahdesta vuonna. Kunnostukseen meni noin vuosi. Ikkunat, sisustus ja suuri osa tekniikkaa menivät uusiksi.
"Vetovaunut olivat aika kamalassa kunnossa. Niitä oli säilytetty ulkona ja vandaalit olivat iskeneet", kertoi Juhana Sirén PoRhasta.
Vesitornista näkyi Ruskoon asti
Oulun päivien toinen erikoisuus on Puolivälinkankaan vesitorni, joka tätä nykyä on harvinaista herkkua, sillä vuonna 1968 rakennettu torni suljettiin yleisöltä 80-luvun lopulla.
Yli 50 metriä korkeasta tornista näkee kauas yli Oulun kaupungin ja 6 000 kuutiota vettä vetävä järkäle on itsessäänkin vaikuttava ilmestys. Voisikin kuvitella, että aikoinaan hyvinkin suosittu vesitorni kiinnostaisi edelleen.
"Tämä on Oulun korkeimpia paikkoja. Ehdottomasti sen pitäisi olla avoinna yleisölle", totesi Kari Spårman esitellessään Oulun maisemaa kuusivuotiaille Santeri Spårmanille ja Vili Haapalaiselle. Poikien kiinnostuksen herätti ainakin taivaanrannassa siintävä Ruskon kaatopaikan jätevuori.
Ikävä kyllä vesitorni avattiin yleisölle vain Oulun päiviä varten. Kaupungin viestintäassistentti Sirkka-Liisa Patokosken mukaan ensi vuoden tilannekin pitää neuvotella erikseen.
Oulun päivät saivat lauantaina oululaiset liikkeelle hyvin. Avajaisia seurasi kaupungintalon edessä yli 500 ihmistä. Myös ensimmäisille tutustumiskierroksille kaupungintaloon oli enemmän halukkaita kuin mahtui mukaan.
KATSO KUVAGALLERIA TAPAHTUMISTA - kuvagalleriaan päivitetään uusia kuvia sunnuntain tapahtumista.