Kaksi silmäystä, kaksi maisemaa: Oikealla levittäytyy pohjalainen peltolakeus, jota koristavat siellä täällä törröttävät ladot. Vasemmalla sama lakeus on parturoitu ladottomaksi. Valkoisista pyöröpaaliriveistä ei ole maiseman kaunistajiksi.
Paikka on Ylivieskan ja Nivalan välissä kulkevan Välikyläntien varrella. Tie halkaisee kaksi erilaista näkymää, joista huomaa latojen maisemallisen merkityksen. Latoihin katse tarttuu ja niissä silmä lepää. Ladottomaan lakeuteen ei saa katseellaan otetta.
"Latoihin ohikulkijan silmä kiinnittyy. Ne tuovat syvyysperspektiiviä tasaiseen maisemaan ja rytmittävät sitä", nivalalainen Juhani Pitkänen toteaa.
Pitkänen on oikea latomies. Hän perehtyi asiaan syvemmin opiskellessaan luontoyrittäjäksi. "Tuntui, että itselleni olisi tärkeää selvittää, voisiko sille katoavalle luonnonvaralle tehdä vielä jotain", mies kertoo.
Jotain latojen ja kulttuurimaiseman säilyttämiseksi on tehtykin. Esimerkiksi Kalajokilaaksossa oli viime vuosituhannen loppupuolella hanke, jolla pyrittiin turvaamaan kulttuurimaisemaa. Pitkänen kiittelee hankkeen tuloksia. Esimerkiksi Nivalan Köyhänperällä on vielä pala vanhanaikaista latomerta, josta on kiittäminen 1990-luvun kunnostustöitä.
Turhan ruusuista kuvaa latomies ei silti nykytilanteesta maalaile: "Latomeristä ovat vain rippeet jäljellä", hän huokaisee.
Kyltti ei palaa
Toisin oli menneillä vuosikymmenillä. Latoja oli yksi hehtaaria kohden. Neliökilometrin lakeudella nökötti tuolloin sata latoa.
"Latomeri-sanalla on kaksi merkitystä. Sana voi tarkoittaa sitä, että latoja on paljon. Kevättulvien aikaan on voitu toisinaan soutaa latojen keskellä. Se on ollut hieman konkreettisempi latomeri", Pitkänen naurahtaa.
Nivalan ja Haapajärven välillä oli taannoin oikein latomaisemasta kertova kyltti. Joskus viime vuosituhannen puolella tuo kyltti vähin äänin poistettiin.
Vaikka nyt latojen hyväksi tehtäisiin mitä hyvänsä, yksi asia lienee varma: "Ei sitä kylttiä enää takaisin tarvitse laittaa", Pitkänen toteaa.
Käyttöä ei enää ole
Nykyään heinät pakataan valkoiseen muoviin. Pelloilla lojuvat muovipaalit näyttävät dinosauruksen munilta. Kun ladoille ei enää ole entistä käyttöä kuivaheinän säilytyspaikkoina, ne ovat vähitellen hävinneet.
Tilusjärjestelyt vauhdittavat latojen häviämistä. Jos lato jää toisen tilallisen maille, on sillä suuri vaara joutua polttopuiksi.
"Tilusjärjestelyissä on mahdollista ottaa huomioon maisemaan, kulttuuriin ja luontoon liittyviä arvoja, jos ne koetaan tärkeiksi", Pohjois-Pohjanmaan maanmittaustoimistossa työskentelevä Pitkänen huomauttaa.
Jäljelle jääneet ladot eivät nykyäänkään seiso tyhjän pantteina. Niitä käytetään esimerkiksi puuvajoina, venesuojina ja konevajoina. "Pitäisi keksi lisää uusia käyttötarkoituksia. Itse olen pohtinut latojen käyttämistä esimerkiksi peltometsästykseen", Pitkänen tuumii.
Kulttuurimaisemaa koristavien perinnerakennusten elämää pidentää selvästi jo yksinkertainen toimenpide. "Kun laittaa peltikaton latoon, se pidentää ladon ikää kymmeniä vuosia."