Latinopoppari Enrique Iglesias on joko hermostunut, tylsistynyt tai molempia. Mies säntäilee ympäri helsinkiläisen luksushotellin kabinettia, näpertää kommunikaattoriaan taukoamatta ja luikauttelee haastattelun väliin säkeitä lauluistaan.
Iglesias kiertää Eurooppaa promotoimassa kesällä julkaistua Insomniac-levyään, ja hän on tainnut kuulla samat kysymykset ennenkin.
- Ai uusi levyni? Se on ihan paska... Ei kun se on aiempia levyjäni rytmikkäämpi ja monipuolisempi.
Nimen Insomniac levy sai, kuten arvata saattaa, Iglesiasin omasta unettomuudesta.
- Olen kärsinyt unettomuudesta aina lukioajoista lähtien. Levyni tein lähes kokonaan yöaikaan.
Enrique teki ensimmäiset demonsa salanimellä ja perheensä tietämättä. Vaikka hän painatti sukunimensäkin ensimmäisen levynsä kanteen, hän ei usko isänsä vaikuttaneen menestykseensä.
- Kuuluisa isä lisää toisaalta huomiota, mutta samalla vie pois omia ansioitani, Iglesias pohtii.
Sitten hän kyllästyy vastailemaan ja kääntää roolit nurinpäin.
- Kuuntelitko levyäni? Tykkäsitkö siitä? Miksi et? Mistä musiikista sitten pidät? Mistä muusta tykkäät?