Latinalainen Amerikka vaalii sitkeästi mainettaan rajujen vastakohtien ja yhteiskunnallisten epäoikeudenmukaisuuksien mantereena. Katsaus alueen johtajien palkkoihin riittää osaltaan selittämään, mistä moinen maine on peräisin ja miksi toiveet sen kohenemisesta näyttävät heikoilta. Latinalaisen Amerikan presidentit ansaitsevat kuukaudessa moninkertaisesti sen minkä keskivertokansalainen vuodessa.
Suurimman kohun ja arvostelun kohteena on viime aikoina ollut Perun presidentin Alejandro Toledon huippuansiot. Toledon kuukausipalkka oli presidenttikauden alussa 18 000 dollaria (euroa), mikä oli omiaan herättämään pahennusta köyhien perulaisten keskuudessa. Perun bruttokansantuote on 2 100 dollaria asukasta kohti vuodessa.
Toledo on sittemmin joutunut laskemaan palkkaansa kolmeen otteeseen: vuoden 2001 lopussa 12 000 dollariin, toukokuussa runsaaseen 8 000 dollariin ja tämän kuun alussa 3 600 dollariin sen jälkeen kun julkisuuteen tuli tieto naapurimaan Argentiinan tuoreen presidentin Nestor Kirchnerin esimerkillisestä päätöksestä: Kirchner tyytyy vaatimamattomaan 1 000 euron kuukausiansioon.