Suomen teille tavoitellaan 250 000 sähköautoa ensi vuosikymmenellä. Luonto kiittää, mikäli liikenteestä poistuu sama määrä fossiilisia polttoaineita käyttäviä autoja kuten on tarkoitus. Vähäpäästöisten sähkömoottoreiden suosiminen on osa Euroopan komission ohjelmaa ja Pariisin ilmastospimuksen henkeä.
Hallituksen hyväksymä tavoite on vaativa, sillä käytännössä Suomesta puuttuu moni sähköautoiluun kannustava tekijä. Yksi suurimmista puutteista on olematon latauspisteiden verkosto. Se on estänyt sähköautoilun kasvun Suomessa varsin tehokkaasti.
Valtiovalta voi yrittää edistää sähköautojen määrän kasvua tukemalla hankintaa ja käyttöä verotuksella, mutta ilman latausverkon kehittämistä sähkö ei lyö läpi autojen käyttövoimana.
Pitkien välimatkojen maassa sähköauto ei voi yleistyä jokamiehen kulkuneuvoksi, ellei tarjolla ole kattavasti latauspaikkoja.
Nykyisillä akkutehoilla auto kulkee yhdellä latauksella noin 150-300 kilometriä. Sellainen kilometrimäärä riittää kaupunkiajossa, mutta ei alkuunkaan taajaman ulkopuolelle lähdettäessä.
Tosin kaupungeissakaan ei ole tarjolla riittävästi latauspaikkoja. Niitä on periaatteessa vain omakotialueiden omissa kotipistorasioissa. Kadun varrella autoa ei voi ladata.
Liikenneministeri Anne Berner (kesk.) myöntää latausverkon ongelmat suurimmaksi haasteeksi Kalevassa 29.6.
Euroopan komissio on esittänut, että kahdeksan vuoden kuluessa yli kymmenen autopaikan kiinteistöissä pitäisi olla vähintään yksi sähkölatauspaikka.
Kallis lisäkaapelointi tuskin innostaa yksittäisiä taloyhtiöitä sijoittamaan latauspaikkaan. Suomen hallitus pitääkin pakkorakennuttamista huonona kannustimena.
Liikenneministeri Bernerin mukaan latauspisteiden määrää voisi kaupungeissa kasvattaa tiukentamalla liikennepäästöjen ylärajaa. Näin kaupungeille tulisi edulliseksi päästä eroon polttomoottoreista lisäämällä latauspisteitä.
Toinen vaihtoehto on Bernerin ajatusmaailmaan sopiva: antaa markkinoiden hoitaa latauspisteet ja perittävät maksut. Mutta markkinat eivät nytkähdä toimimaan, jos sähköautot eivät nopeasti lisäänny. Tämän pullonkaulan hallitus joutuukin ratkaisemaan, mikäli vähäpäästöisen liikenteen halutaan kasvavan.
Autojen käyttövoiman murros on osa liikenteen muutosta, johon on syytä varautua. Paljon on tapahtumassa, sivuun ei voi jäädä.
Pisimmällä olevat visiot liittyvät ylinopeisiin lentokoneisiin, itseohjautuviin henkilöautoihin ja raideliikenteeseen matkustusputkineen. Muutamia kehitysversioita on jo kokeiltu käytössä.
Suunnitelmat saattavat tuntua liioittelevilta, mutta ne voivat toteutua lähivuosikymmeninä. Höyryveturin keksiminen 1800-luvulla ei ollut teknologisen kehityksen huippu, vaikka niin aikalaiset luulivat. Höyry käyttövoimana sysäsi liikkeelle ainoastaan kehityksen kohti uutta.