Lukijalta
Mielipide

Lastensuojeluyksikön kehitysjohtaja: Apulaisoikeusasiamiehen mielestä me emme tunne lakia, meidän mielestämme hän taas ei tunne tätä työtä

En ymmärrä, mitä täytyy tapahtua ennen kuin lainlaatijoiden tai -tulkitsijoiden silmät aukeavat. Meillä ei ole keinoja auttaa mielenterveydenongelmista, päihteidenkäytöstä, rikostelusta, aggressiivisuudesta, toivottomuudesta, yhteistyökyvyttömyydestä ja koulunkäymättömyydestä kärsivää nuorta.

Kalevassa oli juttu 26.11. eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen Oulun alueen lastensuojeluyksiköihin tekemistä yllätystarkastuksista.

Artikkelissa mainitaan, että sijaishuollon yksikössämme Maija Sakslin puuttui muun muassa eristämiseen. Kyse oli lastensuojelulain mukaisen liikkumisvapaudenrajoittamispäätöksen (LVR) tulkinnasta. Nuoren liikkumista oli siis rajoitettu, mutta apulaisoikeusasiamiehen mukaan se oli eristämistä. Nämä tulkinnat tuntuvat vaihtelevan virkamiehestä riippuen.

Työntekijöidemme käytös, johon Sakslin on puuttunut, on ollut äänen korottamista. Kyllä, myönnän, minäkin olen huutanut ja yritän parantaa tapani. On tilanteita, joissa on pakko korottaa ääntään. Nämä kaksi työntekijää, jotka olivat äänen korottamiseen syyllistyneet, ovat saaneet niin nuorilta kuin työntekijöiltä kiitosta rauhan ylläpitämisestä yksikössä.

Nuorille tehtyjen henkilöntarkastusten yhteydessä heitä ei ole säännönmukaisesti riisutettu, kuten jutusta voisi ymmärtää. Riisuttamista, jotta turvataan niin kyseinen nuori kuin henkilökunta sekä toiset nuoret, on tehty hyvin harvoin ja todella perustellusti. On löytynyt niin puukkoja, bensaa kuin pillereitäkin, eikä riisuttamista oltu kielletty vielä tuolloin (tarkistettu Tapio Rädyn lastensuojelulain käyttöä ohjeistavasta kirjasta), nyt on, ja se on lopetettu.

Huolta Sakslin kokee myös siitä, ettei nuorten koulunkäyntiä tueta tarpeeksi. Meillä on kotikoulu, mutta viimeisen ohjeistuksen mukaan päivittäisenä kouluaikana nuoren käytökseen ja ongelmiin saa puuttua vain koulu, ei sijaishuoltoyksikkö. Mitä oikein pitäisi tehdä?!

Sakslin oli huolissaan siitä, että lastensuojelulaitokset ovat vaatineet nykyistä järeämpiä työkaluja kaikkein vaikeimmin oirehtivien nuorten hoitamiseen. Tästä en ole kuullutkaan. Mutta me olemme Luja ry:ssä vaatineet lastensuojelulain rinnalle nuorisolakia. Lakia, jossa on keinoja, ei järeämpiä, mutta toimivia, juuri näille vaikeammin oirehtiville nuorille, jotka elämän moninainen kirjavuus on saattanut vaikeuksiin. On ihan eri asia, kun lapsi sijoitetaan muiden kuin omien ongelmiensa tai oireilunsa vuoksi.

"Me olemme Luja ry:ssä vaatineet lastensuojelulain rinnalle nuorisolakia. Lakia, jossa on keinoja, ei järeämpiä, mutta toimivia, juuri näille vaikeammin oirehtiville nuorille, jotka elämän moninainen kirjavuus on saattanut vaikeuksiin."

En ymmärrä, mitä täytyy tapahtua ennen kuin lainlaatijoiden tai -tulkitsijoiden silmät aukeavat. Meillä ei ole keinoja auttaa mielenterveydenongelmista, päihteidenkäytöstä, rikostelusta, aggressiivisuudesta, toivottomuudesta, yhteistyökyvyttömyydestä ja koulunkäymättömyydestä kärsivää nuorta.

Meitä on kehotettu käyttämään motivointia ja keskustelua. Niin ja porkkanoita. On käytetty. Ja on saatu konkreettista näyttöä, että aina se ei vaan riitä. Meitä on lyöty, syljetty, potkittu, kuristettu, hakattu, haukuttu, uhattu, piinattu, kiristetty, meidän lapsiamme on uhattu. Ja se ei todellakaan ole johtunut meistä työntekijöistä tai laitoksista, nuori on käyttäytynyt niin jo ennen laitokseen tuloa.

Vaatii töitä, että nuorelle saadaan unirytmi aikaiseksi, hänet saadaan noudattamaan normaalia päivärytmiä, syömään, käymään koulua, irti päihteistä ja väkivaltaisesta käytöksestä niin toisia ihmisiä kuin omaisuuttakin kohtaan. Yritetään saada mielenterveys kuntoon niin lääkityksen tuella kuin keskusteluillakin, irti veloista ja kiristyksestä, kaveriporukan painostuksesta, mistä uhkaa siirtyy monesti laitokseenkin. Ja samalla me yritämme tukea vanhempia tässä heille niin vaikeassa tilanteessa.

Tällaista työtä me täällä yritämme tehdä näitä nuoria auttaaksemme. Virheitäkin tehdään, se on varmasti jo käynyt selväksi. Dilemma: Sakslinin mielestä me emme tunne lakia, meidän mielestämme Sakslin taas ei tunne tätä työtä. Alalla on työpaikkoja auki, ei vaan löydy tekijöitä. Miksiköhän?

Auli Siekkinen

Ojantakasen sijaishuoltoyksikön kehitysjohtaja, eläkeläinen

Leppiniemi

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.