Erityistä huolenpitoa tarjoavien valtion ylläpitämien koulukotien johtajat ovat huolissaan. Erityisen huolenpidon osastoilla on aiemmin ollut lapsia ja nuoria jonoiksi asti, mutta marraskuussa tilanne kääntyi päälaelleen.
Paikoitellen erityisen huolenpidon paikkoja on kokonaan täyttämättä. Kehnoin tilanne on Suomen vanhimmassa koulukodissa eli Limingan koulutuskeskuksessa, jossa kokonainen osasto on vailla hoidettavia.
"Erityisen huolenpidon tarve ei ole yhtä-äkkiä varmasti kadonnut minnekään, päinvastoin se kasvaa koko ajan. Missä erityistä huolenpitoa tarvitsevat lapset tällä hetkellä oikein ovat?", miettii Limingan koulutuskeskuksen johtaja Manu Kitinoja.
Johtajat pitävät tilanteeseen pääsyynä viime marraskuussa voimaan astunutta lakia lastensuojelulain muuttamisesta. Sen mukaan päätöksen lapsen tai nuoren sijoittamisesta erityiseen huolenpitoon tekee nykyisin sosiaalihuoltolaissa tarkoitettu, kunnan määräämä monijäseninen toimielin.
Se voi olla esimerkiksi lastensuojelulautakunta, perusturvalautakunta tahi sosiaalilautakunnan alainen lastensuojelujaos. Aiemmin sijoittamispäätöksen saattoi tehdä yksittäinen virkamies.
Stakesin kehittämispäällikkö Sirpa Taskinen pitää lakimuutoksen yhtenä liikkeellepanijana kuntien halua kontrolloida varainkäyttöään.
"Se (erityinen huolenpito) on aika tyyristä hoitoa. Kunnat haluavat pitää päätöksenteon siitä tiukasti itsellään", hän kuvailee.
Odotus voi olla kohtalokas
Lakimuutoksella haluttiin kiinnittää huomiota lasten ja nuorten oikeuksiin. Erityiseen huolenpitoon sijoittamisella puututaan heidän perusoikeuksiinsa, koska sillä voidaan esimerkiksi rajoittaa heidän liikkumisvapauttaan. Muun muassa tämän vuoksi hoitoonohjauspäätöksen taakse haluttiin useampia henkilöitä. Monen mielestä päätöksenteko näin vaikeutui.
"Monesta kunnasta on sanottu, että kun niillä ei ole kokemusta menettelytavoista eikä tietoa, ne eivät uskalla lähteä tekemään linjaa vetäviä päätöksiä", Kasvun Yhteisöt -koulukodin johtaja Heikki Soininen kuvailee. Hänen mukaansa erityiseen huolenpitoon johtava päätöksentekoprosessi on tällä haavaa äärimmäisen hidas.
"Useimmilla paikkakunnilla sijoitusprosessipäätösten läpivienti ottaa vähintään kolme viikkoa. Erityisen huolenpidon osastoja käytetään esimerkiksi rikos- tai päihdekierteen katkaisemiseen. Kun kierre on pahimmillaan, pitäisi se voida pystyä katkaisemaan paljon nopeammalla rytmillä", hän selittää.
Uudistus
uudistuksen perään
Pahimmillaan viikkojen viive voi käydä lapselle tai nuorelle kohtalokkaaksi. Esimerkiksi itsetuhoiseen käyttäytymiseen täytyisi pystyä puuttumaan välittömästi tehokkaalla ja pitkäjänteisellä tavalla.
Hankalaksi osoittautunut päätöksentekoprosessi on kuitenkin muuttumassa.
Suomessa valmistellaan parhaillaan lastensuojelulain kokonaisuudistusta ja siinä päätösvalta on palautettu jälleen johtavalle sosiaalityöntekijälle. Uudistus astuu näillä näkymin voimaan ensi vuoden alussa.
"Oli ajateltu, että tämä 1.11. voimaan astunut uudistus oli saatu voimaan jo aiemmin. Näin sitä olisi voitu kokeilla ennen lain kokonaisuudistusta. Se makasi kuitenkin vuoden verran perustuslakivaliokunnassa, jolloin aikataulut löivät toisiaan korvalle", Sirpa Taskinen harmittelee tilannetta.