Sarjassa kerrotaan lastensuojelusta. Edellinen osa julkaistiin 24. marraskuuta.
Kaupungin saamista lastensuojeluilmoituksista pääosa tulee neuvoloista ja päiväkodeista. Seuraavaksi eniten ilmoituksia tekee poliisi. Yksityisten ilmoitukset tulevat usein naapureilta.
"Viranomaisista vähiten tulee ilmoituksia terveydenhuollosta. Toivoisin, että yhteistyö terveydenhuollon kanssa tiivistyisi vielä entisestään", sanoo Oulun kaupungin lastensuojeluyksikön päällikkö Sisko Pirilä-Karlström.
Erityislastentarhanopettaja Pirjo Pylväs kohtaa työssään lastensuojeluasioita paljon, mutta vaihtelevasti. "Välillä tulee useita perheväkivaltatapauksia kuussa, välillä ei pitkään aikaan yhtään", hän kertoo. Parinkymmenen vuoden ajalta hän ei kuitenkaan muista yhtään päiväkodista tehtyä ilmoitusta, joka olisi osoittautunut aiheettomaksi.
Pylväs toimii Oulussa kiertävänä erityislastentarhanopettajana, ja hänen alueeseensa kuuluu parikymmentä päiväkotia.
Pikkulapsi kertoo lyömisestä
Kautta aikojen erityisopetusta tai tukea tarvitsevista lapsista suuri osa on ollut lastensuojelun piiriin kuuluvia lapsia, kertoo Pylväs. Moni on esimerkiksi sijoitettu päiväkotiin osana lastensuojelun tukitoimia. Lapsi saattaa olla kuusivuotias pikkuaikuinen, joka joutuu kotona huolehtimaan nuoremmista sisaruksista ja joskus vanhemmistaankin. "Heille on tarkoitus päiväkodissa tarjota mahdollisuus viettää huoleton päivä lapsena lasten joukossa leikkien."
Kun päiväkodissa joku arvioi, että lapsella on kotona ongelmia, joista olisi syytä tehdä lastensuojeluilmoitus, asiaa pohditaan yhdessä. Kyseessä saattaa olla esimerkiksi perheväkivalta, päihteiden käyttö tai mielenterveysongelmat. Tarvittaessa myös konsultoidaan erityislastentarhanopettajaa ja joskus sosiaaliviranomaisia.
Yleensä otetaan heti yhteyttä perheeseen. "Koskaan ei kysytä, saadaanko lastensuojeluilmoitus tehdä, vaan aina kerrotaan, että se on viran puolesta tehtävä", Pylväs huomauttaa.
Jos lapsen arvellaan olevan väkivallan takia vaarassa, ilmoitus tehdään kertomatta vanhemmille. "Sellainen tapaus on kuitenkin ehkä yksi sadasta", arvioi Pylväs.
Lastentarhanopettajien tukena ovat kirjalliset ohjeet ja koulutus.
"Kyllä taatusti tiedetään nykyään, ettei saa painaa villaisella. Ilmoitusvelvollisuus menee salassapitovelvollisuuden ylitse."
Pylvään mielestä päiväkodin vahvuutena on tiivis yhteys lapsiin ja koteihin. Vanhemmat tavataan joka päivä, joten ongelmat usein myös huomataan.
Pieni lapsi saattaa kertoa lyömisestä hoitajille samalla tavoin kuin muistakin kuulumisistaan. Kuusivuotiaalla on jo ehkä tarve suojella vanhempiaan, ja lisäksi häpeä asiasta saattaa painaa.
Jos vanhempi on lasta hakiessaan niin humalassa tai huumeissa, ettei tälle voida antaa lapsia, pitää työntekijällä olla kanttia sanoa se ja kysyä, kuka muu voisi hakea lapsen. Jos ei ketään saada siihen hätään, lapsi viedään Onnelan lastenkotiin, kertoo Pylväs. "Usein turvallinen ympäristö ja se, että joku huolehtii on lapselle helpotus."
Pylväs kokee turhauttavana, että huostaan otettu lapsi usein palautetaan samoihin oloihin, joista tämä lähti. "Sitten istutaan vanhempien kanssa juttelemaan, tuetaan ja mietitään, ja kohta ollaan uudelleen samassa pisteessä. Vaikka huostaanotto on äärimmäinen keino, Pylväs soisi, että se lapsen hyvinvoinnin takia tehtäisiin joskus aiemmin.
Ilmoitus tehdään aina, jos aihetta on, mutta tapauksia jää varmasti myös huomaamatta, sanoo Pylväs. "Yksi ryhmä ovat sellaiset hiljaiset syrjäänvetäytyvät lapset, jotka kuitenkin tulevat toimeen muiden kanssa. Kun ei aiheuta häiriötä, ei ehkä huomatakaan."