Paina peppu penkkiin ja katso edes yksi televisiosarjan jakso. Päätä vasta sitten, haluatko näyttää sarjan myös lapsellesi. Näin opastaa Yleisradion pitkäaikainen lastenohjelman tuottaja Maija Koivula. Hän soisi, että lasten vanhemmat huolehtisivat nykyistä paremmin jälkikasvunsa mediaturvasta.
- Televisio on vähän vaarallinen väline - sitä pitää vahtia, hän muistuttaa.
Koivula osallistui Oulun kansainvälisen lastenelokuvien festivaalin yhteydessä pidettyyn mediakasvatusseminaariin torstaina. Seminaarissa käsiteltiin television vaaroja ja pelkoja teemalla Pelottaako Pikku Kakkonen?
Koivula tähdentää, että kaikki aikuiset ovat vastuussa lasten mediaturvallisuudesta. Tämän vuoksi naapurintädinkään ei tule näyttää yökylässä olevalle lapselle elokuvaa, joka on kielletty alle 18-vuotiailta.
Yleisradion lasten ja nuorten ohjelmien päällikkö Teija Rantala on työssään huomannut, että vanhemmuus on kulkemassa kahteen suuntaan.
- Yhä useampi on todella tarkka ja ottaa meihin yhteyttä pienistäkin asioista. Se on ihan ok, sillä se kertoo vanhempien olevan valveutuneita ja katsoneen lastenohjelman. Samalla kuitenkin kasvaa se joukko, jonka mielestä kaikki piirretyt ovat lastenohjelmia. He eivät ole tullet ajatelleeksi, että se ei ole niin, hän selvittää.
Pelkoa pitää opetella
Lastenohjelmissa pitää olla särmää ja draamallista otetta, Maija Koivula huomauttaa. Hänen mukaansa lapset pitävät jännittävistä ja pelottavista ohjelmista. Jos ohjelma on tylsä, lapsi "äänestää pienillä jaloillaan ja pistelee ulos".
- Lapsen on opeteltava pelkoja mutta turvallisesti. Parhaimmillaan televisio on siihen hyvä väline. Lapsi opettelee vaikeita asioita sadun kautta, hän työstää asiaa omassa mielessään.
Koivula muistuttaa, että lapsi kokee sadun eri tavalla kuin aikuinen. Hän hakee siitä tämänhetkisen maailmansa rakennuspalikoita. Aikuinen saattaa pitää jotain ohjelman kohtaa pahana tai pelottavana, mutta lapsen mieli ei vielä sitä koe samalla tavalla.
- Vaikka leipäni tv-työstä saankin, mielestäni satu on parhaimmillaan silloin, kun aikuinen ottaa lapsen syliin ja lukee sen. Silloin lapsella on mahdollisuus keskeyttää ja esittää kysymyksiä. Lisäksi siinä on fyysinen läheisyys.