Korona: Toimi näin, jos tulet ki­peäk­si tai epäilet ko­ro­na­tar­tun­taa – Ko­ko­sim­me PPSHP:n ja muiden toi­mi­joi­den ohjeet yhteen

Koronanyrkki: Ul­ko­ti­lo­ja kos­ke­via ra­joi­tuk­sia tar­kas­tel­laan uu­del­leen

Las­ten­mu­sii­kin Ika­rok­set

Taskumatit-orkesteri yhdisti levynjulkaisulentoonsa hyväntekeväisyyden heittämällä kilometrin korkeudesta vaahtokarkin faneilleen, oululaisille lapsille.

Taskumattien muusikot Mikko Alanne, Pasi Aikio, Kari Miettunen ja Antti Annunen lähtevät toimittamaan vaahtokarkkia faneilleen.
Taskumattien muusikot Mikko Alanne, Pasi Aikio, Kari Miettunen ja Antti Annunen lähtevät toimittamaan vaahtokarkkia faneilleen.

Taskumatit levynjulkaisukeikoilla
Oulun torilla lauantaina 24.4.
klo 12.30 ja 14.30.

Taskumatit-orkesteri yhdisti levynjulkaisulentoonsa hyväntekeväisyyden heittämällä kilometrin korkeudesta vaahtokarkin faneilleen, oululaisille lapsille.

Oululaisen lastenmusiikkiyhtyeen Taskumattien basisti Kari Miettunen seisoskelee Kiikelin venesataman parkkialueella hermostuneen oloisena.

Miettunen kärsii korkean paikan kammosta, mutta kohta hänen pitäisi nousta kuumailmapalloon.

"Toissa kesänä kävin Särkänniemessä kaikennäköisissä laitteissa, mutta kyllä kait tämä on niihin verrattuna potenssiin sata", Miettunen toteaa.

Taskumatit ja kuumailmapalloa lennättävät Jani Länkinen ja Olli Muhonen ovat kokoontuneet Kiikeliin haistelemaan tuulia ja pohtimaan otollista lähtöpaikkaa. Puoli kuudelta puhuri on vielä sen verran kova, että lähtöä pitää joka tapauksessa viivästyttää ainakin tunnilla.

Muhonen havainnollistaa olosuhteita ilmapalloluotauksella. Pallo nousee ja katoaa nopeasti Uuden Seurahuoneen suuntaan. Luotauksen perusteella voi laskeskella, mihin pallo lopulta laskeutuu, sillä ilman eri kerroksissa tuulee eri tavalla.

"Siellä ylhäällä käy varmaan melkoinen vinkka?" Miettunen tiedustelee.

"Pallossa ei itse asiassa tuule ollenkaan, kun pallo kulkee tuulen mukana", Länkinen sanoo.

Länkinen ja Muhonen päättävät lähtöpaikaksi Heinäpään urheilukeskuksen pihan. Ajomatkalla Heinäpäähän Muhonen soittaa lentosuunnitelman lennonjohdolle. Ilmoitus on tehtävä aina valvotussa ilmatilassa operoitaessa.

"Suunnitelma on sellainen, että lähtö on kello 18.30 ja lento suuntautuu Kiimingin suuntaan. Lentoaika on noin tunti. Katsotaan sitten, mistä löytyy hyvä laskeutumispaikka", Muhonen selvittää.

Arvioituun lähtöaikaan on vielä puolisen tuntia. Muita huvittaa, kun Miettunen yrittää hermostuksissaan vääntää vitsiä joka asiasta.

"Ei jännitä", Taskumattien rumpali Mikko Alanne heittää.

"Vielä", bändin nokkamies, laulaja-kitaristi Pasi Aikio jatkaa.

"On vähän sellainen olo kuin olisi teininä lähdössä ensimmäisiin kotibileisiin."

"Onhan se jännää olla pelkästään tuulen armoilla. Kaikki on nyt Muhosen Ollin suunnistustaidoista kiinni", kitaristi Antti Annunen puolestaan toteaa.

"Luin muuten päivällä netistä, että joskus ennen laskeutumista jarrutetaan raapimalla puita."

Kaikki muita naurattaa paitsi Miettusta.

Länkisen ja Muhosen kaivaessa koria ja palloa esiin peräkärrystä ilmaantuu odottamaton uhkakuva, kun kenttämestari saapuu kyselemään lupaa toimille.

Hetken kuulostaa jo siltä, että kamppeet pitää pakata takaisin ja siirtyä reilun sadan metrin päähän. Kenttämestari kuitenkin höltyy ja jää hetkeksi utelemaan touhusta.

Vielä ennen tositoimia Muhonen käy läpi kuumailmapallon toimintaperiaatteet.

Ensin pallon sisään puhalletaan kylmää ilmaa, sitten ilmaa lämmitetään.

"Kun pallo alkaa täyttyä, kannattaa nousta nopeasti kyytiin, että saadaan painoa koriin", Muhonen neuvoo.

"Ja sitten kun aletaan laskeutua, kannattaa pitää korin naruista kiinni ja joustaa vähän polvilla. Jos laskeutuessa ei tuule, kori jää pystyyn, mutta tällaisella tuulella se saattaa kaatua, ja silloin kannattaa pitää raajat korin sisäpuolella."

Länkisen ja Muhosen kootessa palloa porukka hiljenee. Kun pallo alkaa pullistua, Miettunen keventää vielä kertaalleen: "Älkää peljätkö, se on täytetty!"

Kello 18.35 kaikki alkaa vihdoin olla valmista nousuun. Musikantit hyppäävät nopeasti kyytiin, toimittaja jää vielä nappaamaan pari valokuvaa. Parin pompun jälkeen pallo kohoaa nopeasti. Maankamara on hetkessä kymmenien metrien, pian satojen metrien päässä. Näkymät ovat hulppeat.

Oulun yliopistollisen sairaalan kohdalla korkeutta on 2 000 jalkaa eli noin 650 metriä. On aika hoitaa lennon virallinen osuus eli Taskumattien haastattelu. Ollaanhan nyt nimenomaan Vahinkoja sattuu -albumin levynjulkaisulennolla.

"Tunnelma on korkealla", kaverukset veistelevät kuin yhdestä suusta.

"Kulta- ja timanttilevyrajat ovat menneet aikoja sitten rikki", Aikio kertoo.

"Niin kun meillä on omat rajat", Miettunen tarkentaa.

Miksi ihmeessä Taskumatit juhlistaa levyään nimenomaan kuumailmapallossa?

"Tämä on tällainen puolittainen hyväntekeväisyyslento, sillä heitämme Oulun lapsille yhden vaahtokarkin. Se on samalla ekologinen teko, kun emme roskaa luontoa niin kuin abit tekevät paperipäällysteisiä karkkeja heitellessään", Aikio perustelee.

"Ja jos Metallica kävi terapiassa, tämä hitsaa meidän bändiä yhteen", Annunen lisää.

Entä löytyykö uudelta levyltä yhtä suurta hittiä kuin Raksilan jäähallissakin soitettu Imurimies?

"Kainalopierukuninkaassa ainakin on hitin ainekset. En sitten tiedä, breikkaako se niin massiivisesti kuin Imurimies", Miettunen miettii.

Itse lento sujuu maamerkkejä bongaillen. Hiukkavaaran paikkeilla lennetään hetki matalalla. Sitten on taas aika ottaa lisää korkeutta.

"Nyt olemme kyllä korkeammalla kuin koskaan", Miettunen kauhistelee.

"Olemme vähän vajaassa kilometrissä", Muhonen vahvistaa.

Kuumailmapallon tavallinen lentokorkeus on 100-1000 metriä.

Ensimmäinen laskeutumisyritys vajaan tunnin lennon jälkeen epäonnistuu.

Tuulen suunta muuttuu alemmissa ilmakerroksissa, niinpä kori ottaa korkeimpien puiden latvoihin Muhosen nopeasta nostoyrityksestä huolimatta.

Toinen yritys parikymmentä minuuttia myöhemmin sen sijaan onnistuu. Tälläkin kertaa kori jarruttaa puiden latvoihin. Aikio onnistuu nappaamaan männystä kävyn muistoksi.

Kuumailmapallo laskeutuu lopulta pellolle Kiimingin Huttukylään. Reilun tunnin aikana pallo on ehtinyt kulkea reilun 20 kilometrin matkan.

"Oli jotenkin unenomainen fiilis, kun taivaalla ei tuullut eikä kuulunut mitään", Miettunen päivittelee.

"Kun olimme korkealla, yritin näyttää coolilta, mutta oikeasti puristin kaidetta rystyset valkoisina ja yritin ajatella muita asioita. Pelotti, että kori kaatuu, mutta laskeutuminen olikin tosi pehmeä."