Mannerheimin lastensuojeluliiton hoitopalvelu on ollut korvaamaton apu kymmenille tuhansille suomalaisille lapsiperheille. Se on ollut luotettava ja edullinen ratkaisu, kun vanhemmat ovat tarvinneet tilapäistä hoitoapua. Läheskään kaikilla ei ole käytettävissään sukulaisia tai ystäviä, joita voisi pyytää lapsenvahdeiksi. MLL on vapaaehtoispohjalta kyennyt organisoimaan tällaisen palvelun kautta maan.
Toiminnan on tehnyt mahdolliseksi Raha-automaattiyhdistyksen avustus. Se on kuitenkin päättymässä vuoden 2007 aikana. Taustalla tässä ovat EU:n kilpailulainsäädäntö ja eduskunnan vuonna 2002 säätämät arpajais- ja avustuslait. Niiden mukaan kuntien tehtäviin ja markkinaehtoiseen toimintaan ei ole syytä osoittaa RAY-avustuksia. Tämän vuoksi RAY ei pidä oikeana jakaa valtionapuja lastenhoitoa varten ainakaan suurimmilla paikkakunnilla, missä toimii yksityisiä yrittäjiä.
Puhtaasti lain kirjainta tuijottaen asian pystyy ehkä näinkin tulkitsemaan. Sen sijaan varmaa on, että tällainen linjaus ei tuo muuta kuin vaikeuksia tuhansien perheiden elämään, eikä lainsäädännön tarkoituksena pidä olla vaikeuksien lisääminen kansalaisille.
Yrityspohjainen toiminta ei koskaan voi Suomessa tarjota yhtä kattavaa ja vaivatonta apua kuin mihin MLL on kyennyt. Myös tuntimaksut ovat aivan toista luokkaa, jos toiminnan tulee olla yritystaloudellisesti kannattavaa. Se karsii asiakkaista pois juuri ne, jotka tilapäistä hoitoapua eniten tarvitsevat. Lapsiperheissä ei ylimääräisiin kustannuksiin yleensä pahemmin ole mahdollisuuksia.
Lisäksi MLL:n toiminta on antanut arvokasta kokemusta, sivutuloa tai elämän sisältöä monille vapaaehtoistyöntekijöille, opiskelijoille tai eläkeläisille.
Jos MLL joutuu vetäytymään eikä yksityisiä palveluita ole, vastuu tilapäisestä hoitoavusta uhkaa kaatua kuntien niskaan. Käytännössä ne tuskin kykenevät siihen, vaan nämä palvelut jäävät saamatta. Kuntia voi kenties velvoittaa antamaan apua hätätilanteissa, mutta vanhempien tilapäisten menojen paikkaaminen ei voi kuulua kuntien tehtäviin.
Syntymässä on siis tilanne, jossa maan laajuisesti hyvin toimiva ja kipeästi tarvittu vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä uhkaa romuttua, eikä vastaavaa yhtä kattavaa korvaavaa toimintaa ole näköpiirissä. Tällainen lopputulos ei voi olla kenenkään edun mukaista, ja sen vuoksi mahdollisuudet MLL:n organisoiman toiminnan jatkamiseksi on tarpeen selvittää perin pohjin.
paakirjoitus@kaleva.fi