Perheen tilanne on aina poikkeuksellinen, kun äiti tai isä surmaa oman lapsensa. Näin toteaa asiaa tutkinut lastenpsykiatri Anne Kauppi Tampereen perheneuvolasta.
Lapsensa surmaava vanhempi voi kärsiä mielenterveyden häiriöistä, perheväkivallasta, päihdeongelmista tai perheen hajoamisen uhasta.
Riskiä lisäävät vanhemman omat vaikeat lapsuuden kokemukset, avuttomuus, haastava elämäntilanne, yksinäisyys ja lapsen hoidon tuoma lisähuoli.
Kaupin tutkimusaineisto käsitti vuodet 1970–1994, jolloin 200 lasta kuoli Suomessa perheen sisäisen väkivallan vuoksi.
Suurin osa näistä lapsista menehtyi laajennettujen itsemurhien eli perhesurmien tai niiden yritysten vuoksi. Perhesurmien tekijöistä 66 prosenttia on isiä.
”Laajennetun itsemurhan taustalla on usein perheväkivaltaa, erouhkaa tai kuviteltua perheen pelastamista uhalta.”
Lähipiiri usein yllättyy tapahtumasta, ja perheen sisäiset vaikeudet ovat salattuja.
Vastasyntyneiden surmat ajoittuvat pitkälti tutkimusjakson alkupuolelle. Tällöin usein nuori äiti surmaa vauvansa salatun raskauden jälkeen.
Muut lasten surmat ovat useammin äitien kuin isien tekemiä.
Osa lapsista menehtyy vanhemman toistuviin pahoinpitelyihin.
”Toistuvasti lapsia pahoinpitelevä vanhempi on useammin äiti kuin isä.”