Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on yli kaksinkertaistunut viimeisen 4-5 vuoden aikana. Viime vuonna poliisi kirjasi 846 lapsiin kohdistunutta hyväksikäyttöä, vuonna 2003 sata vähemmän ja vuonna 1999 niitä kirjattiin 399.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen (Optula) maanantaina julkaiseman Rikollisuustilanne 2004 -raportin mukaan kasvu näkyy myös muissa tilastolähteissä, esimerkiksi tuomioistuinten syyksi lukemien rikosten määrissä. Viimeisen 25 vuoden aikana sosiaali- ja terveysviranomaisten tietoon tulleiden tapausten määrä on 15-kertaistunut.
Hyväksikäyttö on kasvanut edelleen voimakkaasti tämän vuoden alkupuoliskolla. Tammi-maaliskuun välillä poliisin tietoon tuli 247 epäilyä. Viime vuoden vastaavana ajanjaksona määrä oli 157.
Joka neljäs perheensisäisiä
Optulan mukaan lasten hyväksikäyttöjen määrän kasvu voi rikostyypin yleistymisen ohella johtua piilorikollisuuden vähenemisestä eli ilmoitusalttiuden kasvusta ja viranomaishavaintojen tarkentumisesta.
"Tekojen arkaluontoisuuden vuoksi lapsiin kohdistuneita seksuaalisia hyväksikäyttöjä ei läheskään aina ilmoiteta poliisille taikka muille viranomaisille. Lapsi voi salata asian vanhemmiltaan ja hekään eivät suojellakseen lasta julkisuudelta aina halua tehdä hyväksikäytöstä rikosilmoitusta. Silloin kun hyväksikäyttäjänä on lapsen vanhempi tai muu perheenjäsen, rikoksen poliisille ilmoittaminen on paljolti riippuvainen siitä, tuleeko se muuten esimerkiksi päiväkodissa, koulussa tai terveyspalvelujen yhteydessä ilmi", sanoo erikoissuunnittelija Hannu Niemi Optulasta.
Tekijän tuomitsemiseen johtaneissa tapauksista lähes puolessa teko oli toistettu yli 10 kertaa ja runsaassa kolmasosassa tapauksista hyväksikäyttö oli kestänyt yli vuoden.
Neljännes poliisin tietoon tulleista ja tuomitsemiseen johtaneista hyväksikäytöistä oli perheensisäisiä. Uhrin isän suorittamia hyväksikäyttöjä oli kaikkiaan viidennes.
Sosiaaliviranomaisten tietoon tulleissa tapauksissa uhrin isä oli taas yli puolessa tapauksista hyväksikäyttäjänä.
Niemen mukaan selkeän kuvan saamista ilmitulleiden rikosten vuosittaisista tasovaihteluista vaikeuttaa jossain määrin sarjatyyppisten rikosten kirjaamiskäytäntöjen vaihtelevuus.
Rikossarjat voivat vaikuttaa huomattavasti vuosittain tilastoitujen rikosten määrään, esimerkiksi vuonna 1993 yli puolet tilastoiduista teoista kirjattiin Helsingissä.
Näiden rikosten kirjaamiskäytäntö on epäyhtenäinen erityisesti silloin, kun uhri on joutunut toistuvasti hyväksikäytön uhriksi.
Toisinaan rikossarja kirjataan yhtenä rikoksena ja toisinaan useana, esimerkiksi jopa satana rikoksena.