Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on rikos.
Tapaukset pitää saattaa viranomaisten tietoon ja rangaistavaksi, tapahtuipa seksuaalinen hyväksikäyttö minkä tahansa ryhmän keskuudessa.
Viimeksi tällä viikolla lasten seksuaalinen hyväksikäyttö nousi esiin vanhoillislestadiolaisen liikkeen yhteydessä, kun paljastui, että liikkeen luottamustehtävissä toiminut mies oli käyttänyt hyväkseen lähisukulaistaan tai -sukulaisiaan.
Vanhoillislestadiolaisen liikkeen johto on lähettänyt asiasta puhujille ja rauhanyhdistyksille ohjekirjeen, jossa korostetaan synnin sovittamisen ja rikoksen sovittamisen eroa.
Selvää on, että lasten hyväksikäytössä pelkkä rikoksen sielunhoidollinen sovitus ei tule kyseeseen, eikä uhreja saa pakottaa siihen mukaan.
Vanhoillislestadiolaisen liikkeen johtohenkilöiden rikoksen ja sielunhoidon eroa korostava viesti on tervetullut, sillä hyväksikäyttö on rikollista toimintaa, jonka laki kieltää.
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ei muutenkaan mahdu kristilliseen ajatteluun, riippumatta herätysliikkeen suunnasta. Vanhoillislestadiolainen liike tekee palveluksen itselleen ja muille olemalla asiassa mahdollisimman avoin.
Kirkon piirissä keskusteltiin viime keväänä rippisalaisuudesta lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten yhteydessä.
Edelleen on auki, ovatko papit ja virassa olevat lehtorit kirkkolain mukaan rippisalaisuuden takia vaitiolovelvollisia vai ei. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten yhteydessä teoreettinen keskustelu salaisuuden säilyttämisestä vain rapauttaa luottamusta.
Lapsen etu menee rikoksentekijän rippisalaisuuden yli, olipa kuulijana vihitty pappi tai herätysliikkeen maallikkosaarnaaja.