Enten tenten teelika menten hissun kissun vaapula vissun. Jokainen, joka osaa lorun loppuun, tietää että se jää, johon osuu. Hipaksi, konkaksi, peiliksi tai kirkon rotaksi.
"Siinä on se konkkapylväs, sitten yksi etsii ja muut ovat piiloissa ja voi huutaa, että Tiia konkattu tai siten kaikki pelastettu."
7-vuotiaan Tiia Halosen versio konkasta on monelle aikuiseksikin kasvaneelle oululaiselle tuttu. Leikin kieli on kuin parhaan kaverin kotinumero. Sitä ei muista oppineensa mutta kysyttäessä se tulee yhä mieleen varmasti ja varoittamatta.
Etsi-nappula on syrjäyttänyt numerolitaniat mutta kuinka on leikin laita? Nopea vilkaisu takapihalle kertoo leikin ainakin muuttaneen. Mäntymetsistä bittiviidakkoon, takapihojen hippaleikeistä takaa-ajoiksi New Yorkin katoille.
"Nykyisin on paljon lapsia, joilta on leikki kadoksissa", kasvatustieteen maisteri Maija Hintikka toteaa.
Hintikka on yksilasten omaehtoista leikkiä puolustavan Playin´ story -hankkeen perustaja. Syksyllä 2002 perustetun hankkeen perusajatus on, ettei mikään aikuisen luoma laite tai toiminta korvaa lapsesta itsestään lähtevää leikkiä.
"Leikkikentät eivät innosta lasta kovin kauan. Metsä on hyvä esimerkki leikkiä ruokkivasta ympäristöstä, sitä ei ole valmiiksi ajateltu vaan lapsi saa itse luoda leikin itse", Hintikka huomauttaa.
Myös Oulun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan johtaja professori Riitta-Liisa Korkeamäki nostaa esille asvaltin valtaamat koulupihat.
"Kuinka asvalttipihoilla edes uskaltaa juosta? Ne tuntuvat olevan enemmän seisomista varten. On sääli, ettei pihoilla ole säästetty luonnon ympäristöä, jossa mielikuvitus pääsisi lentoon", hän huomauttaa.
Valmiiksi rakennettuna ympäristönä tietokoneiden kuvamaailma päihittää leikkimökin mennen tullen. Ehkä jonkun pitäisi tehdä yllättäen rynnäkkö Habbo Hotelliin ja huutaa "kaikki pelastettu".
"Ei tietenkään voi kiistää etteivätkö tietokonepelit ole luovia, mutta niistä puuttuu kokonaan fyysinen puoli. Perinteiset pihaleikit kehittävät kommunikaatiotaitoja ja sosiaalisuutta", Hintikka pohtii.
"On selvää että median vaikutus näkyy leikeissä. Perinneleikit ovat selvästi harventuneet. Säännöt eivät enää periydy spontaanisti niin kuin aiemmille sukupolville", Korkeamäki miettii.
"Pappi se pyöritti kengännauhaa, Wilma se hyppäsi Miikan kaulaan!" Tiia Halosta alkaa naurattaa.
Myllyojan päiväkodin pihalla tuntee yhä tuttua leikin taikaa. Mutkikkaat sääntökuviot ovat kaikille selviä eikä kukaan ihmettele, miten suolaus liittyy keinupalloon.
"Jos heittää toista ja sitten joku muu osuu siihen palloon, niin se palaa", Jani Tiiliharju selittää keinustaan.
Tiia Halonen ei kuitenkaan suostu uskomaan osaansa vaan istuu takaisin keinuun. Kiikkupallo jatkuu konfliktista huolimatta. Wilma Pousia kiukuttaa, kun kukaan ei heitä häntä. Tuomari Tiiliharjun mukaan se johtuu siitä, että hän huijaa.
Pousi tuhahtaa ja katsoo hatun alta haastavasti. "Mää tiedän vielä yhden piilon."
Hän kertoo, että piilosen lisäksi pihalla leikitään myös polttopalloa ja hippaa.
"No se menee silleen, että enten tenten teelika..." Ehkä sittenkin leikki on yhä täällä.