Hyvinvointiyhteiskunnan kaikki lapset eivät voi hyvin. Lasten elämä on Suomessa rankempaa kuin muissa pohjoismaissa. Erityisesti 15-24-vuotiaiden nuorten tyttöjen maailman toiseksi korkein itsemurhakuolleisuus on järkyttävää tasoa. Samanikäiset pojat ovat WHO:n tilastossa viidennellä sijalla.
Suomessa lasten leikit loppuvat aikaisin ja muuttuvat totiseksi aherrukseksi. Koulun ja ystäväpiirin suorituspaineet ovat kovat ja nuorille suunnattu mediatarjonta pursuaa pornoa ja pinnallisia ihanteita. Vaativassa työelämässä olevat vanhemmat joutuvat luottamaan lastensa omatoimisuuteen jo varhaisessa iässä ja antavat näiden puuhata omiaan.
Laaja pohjoismainen lasten hyvinvointitutkimus Inequal childhood osoitti äskettäin, että suomalaislasten ongelmilla ja äidin työssäkäynnillä on selvä yhteys. Työssäkäyvät äidit ovat järkyttyneitä tuloksista. Eivätkö lapsille uhratut vuodet kotona tuotakaan tulosta!
Asia on hämmentävä, sillä lähes puolet alle kouluikäisistä lapsista hoidetaan Suomessa yhä kotona, vaikka tarjolla on laajamittaiset päivähoitopalvelut ja lapsilla on subjektiivinen päivähoito-oikeus. Stakesin tilastojen mukaan käytännössä kaikki vauvaikäiset lapset hoidetaan kotona, kiitos pitkän äitiys- ja vanhempainvapaan. 1-2-vuotiaista lapsista kaksi kolmesta hoidetaan kotona ja kaikista alle kouluikäisistä lähes puolet. Päivähoidossa olevien alle kouluikäisten lasten määrä on meillä pysytellyt vuosia 55-60 prosentin tuntumassa.
Ruotsissa kahdeksan kymmenestä alle kouluikäisestä lapsesta on päivähoidossa ja silti he voivat suomalaislapsia paremmin.
Vaikka runsas määrä pikkulapsia nauttii vanhempiensa hoivasta, koittaa viimeistään kouluiässä ankea arki. Koululaiset joutuvat tulemaan tyhjään kotiin, huolehtimaan itse aterioista ja kotitoimista, kun vanhemmat ovat töissä. Lapsille ja nuorille ei ole paljon tarjolla koulupäivän jälkeen. Pienessä ydinperheessä ei ole sisaruksia ja sukulaiset asuvat muualla. Kuitenkin myös teini-ikäiset lapset tarvitsevat huolenpitoa ja aikuisten läsnäoloa. Meillä lapset joutuvat aikuistumaan liian nopeasti.
Monet äidit ovat ylikuormitettuja pitkän työpäivän ja kotitöiden takia. Pärjäämisen ja itsetekemisen perinne istuu sitkeässä. Naiset ovat tottuneet selviämään kaksinkertaisesta työtaakasta. Muista pohjois- ja EU-maista poiketen naiset tekevät Suomessa kokopäivätyötä. Tämä ei johdu pelkästään äideistä vaan jäykistä työmarkkinoista ja vaatimattomista palkoista.
Käytännössä osa-aikaa tehdään aloilla, joissa palkat ovat pienet, jolloin osa-aikatyö on vastentahtoista. Yleensä töitä ei työpaikoilla ole edes ajateltu organisoitavaksi niin, että tavallista lyhyempi työaika olisi mahdollista. Asuntopolitiikka puolestaan pitää huolen siitä, että perheissä tarvitaan kaksi ansaitsijaa.
Lasten hyvinvointi ja vanhempien työhön käyttämä aika ovat toisiinsa verrannollisia. Työn ja perheen yhteensovittamisesta puhutaan paljon ja lainsäädäntö antaa siihen mahdollisuuksia. Jostain syystä arki suomalaisilla työpaikoilla on aivan toinen. Sellaisena se halutaan ilmeisesti myös säilyttää. Venäjällä työskentelevän suomalaisfirman johtaja kehuikin äskettäin Kalevassa venäläisiä työntekijöitä, jotka "eivät jätä töitä kesken pojan sählytreenien tai tytön baletin vuoksi".