Oulu Lapsilla tehtävät lääketutkimukset lisääntyvät Suomessa, sillä vuoden 2007 alussa voimaan tullut lastenlääkeasetus velvoittaa tutkimaan lapsilla käytettävät lääkkeet myös lapsilla.
Vielä nyt lapset syövät paljon lääkkeitä, jotka on tutkittu kunnolla vain aikuisilla. Lisäksi lasten saatavilta puuttuu uusia, aikuisten käyttämiä lääkkeitä, koska niitä ei ole testattu lapsilla eikä siksi uskalleta antaa lapsille.
Nyt tilanne muuttuu, sillä EU on kiristänyt säännöksiä. Jokainen uusi lääke pitää testata myös lapsilla, jos siitä voi olla hyötyä lapsille.
Lasten lääketutkimukset herättävät epäluulojakin. Dosentti Kalle Hoppu Helsingin yliopistosta joutuu joskus vastaamaan kysymykseen, ovatko lasten lääketutkimukset eettisesti hyväksyttäviä.
"Silloin kysyn, onko oikein antaa lapsille lääkkeitä tutkimatta. Tai onko oikein, ettei lapselle anneta lääkettä, josta hän hyötyisi, mutta sitä on vain aikuisten saatavilla", Hoppu muistuttaa.
Hän johtaa kansallista Finpedmed-tutkimusverkostoa, joka edistää akateemista ja lääketeollisuuden tukemaa lastenlääketutkimusta Suomessa.
Lastenlääkäri Outi Aikio toimii verkoston yhdyshenkilönä Oysissa. "Ennen lääkkeet ovat valuneet viiveellä aikuisten käytöstä lasten käyttöön. Se ei ole oikea tapa", Aikio sanoo.
Kun tietty lääke toimii aikuisilla, sitä on kokeiltu pienemmällä annoksella lapsilla. Kun on saatu hyviä kokemuksia myös lapsilla, käyttö on laajentunut.
Alle puolet lääkkeistä tutkittu lapsilla kunnolla
Jopa yli puolta lasten käyttämistä lääkkeistä ei ole tutkittu kunnolla lapsilla.
Lääkkeet tehoavat eri tavoin lapsiin kuin aikuisiin. Aikuisille sopivat lääkkeet voivat aiheuttaa lapsilla yllättäviä sivuvaikutuksia, kuten kasvuun ja kehitykseen liittyviä haittoja.
Asiantuntijat eivät usko, että lapset käyttäisivät nytkään heille vaarallisia lääkkeitä. Lapsille määrätään yleensä tuttuja ja turvallisia vaihtoehtoja.
Vain hätätilanteissa voidaan kokeilla uutta, tuntematonta lääkettä, jos muita vaihtoehtoja ei enää ole. "On silti mahdollista, että lapsilla käytetään vääriä, liian pieniä, annoksia, jolloin lääkkeistä ei saada täyttä tehoa irti", Hoppu arvioi.
Haittojen riski suhteessa hyötyyn kasvaa, jos oikeaa annosta eri-ikäisillä ei tiedetä tarkasti.
"Mitä pienempi lapsi on, sitä epäluotettavampia aikuisten tutkimustulokset ovat. Kehittyvä elimistö hyödyntää ja poistaa lääkeaineet eri tavoin kuin aikuisten", Outi Aikio lisää.
Lapset eivät aina
saa parasta hoitoa
Lasten käytössä ei ole yhtä laajaa lääkevalikoimaa kuin aikuisilla. Lapset eivät siis aina saa parasta mahdollista hoitoa tautiinsa.
"Lapsille joudutaan antamaan vanhoja lääkkeitä, joista on saatu käyttökokemusta lapsilla. Joskus uudet lääkkeet ovat tehokkaampia ja turvallisempia kuin vanhat", Hoppu muistuttaa.
Myös lasten käytössä pitkään olleista vanhoista läkkeistä kaivataan uutta tutkimustietoa oikean annostelun varmistamiseksi.
Lääkkeissä, joilla ei ole myyntilupaa lapsille, ei usein ole oikeaa annostelumuotoa lapsille. Aikuisten tabletti pitää murentaa pienemmäksi, ja jos annos ei osu oikeaan, teho voi kärsiä.
Vauvat tarvitsisivat nestemäisiä lääkkeitä, mutta tarvittavasta valmisteesta saattaa olla saatavilla vain tablettimuoto. Ongelmia on paljon.
Lapset eivät voi osallistua lääketutkimuksiin vapaaehtoisina, terveinä koehenkilöinä, kuten aikuiset, vaan tutkimuksen pitää aina liittyä sairauden tai oireen hoitoon.
Suomalaiset suhtautuvat lääketutkimuksiin myönteisesti. Kun Outi Aikio tutki väitöstyössään inhaloitavan typpioksidin vaikutusta keskosten keuhkoihin, ani harva vanhempi kieltäytyi osallistumasta tutkimukseen. "Perheet, joiden lapsella on vakava sairaus, tarvitsevat parempia lääkkeitä. He ymmärtävät tutkimusten edut", Hoppu sanoo.