Kaupungin 400-vuotisjuhlan inspiroimana Oulun lastenkulttuuriväki aikoo järjestää yhteisvoimin poikkitaiteellisen, viikon mittaisen lastenkulttuurifestivaalin ensi helmikuussa.
Ajatus lähti liikkeelle Oulun kaupunginteatterin suunnalta, teatterinjohtaja Anu Saaren ideariihestä.
Oulun kaupungin syntymäpäiväjuhlat antavat lisäpontta ajatuksille. Poikkitaiteellinen festivaali olisi kylläkin ilmeisesti rakennettu myös ilman 400 vuoden yhtymäkohtaa.
Tapahtuma iskee kaksi kärpästä yhdellä iskulla: uusia ideoita ja synergiaetua.
Unelmia ja visioita
Poikkitaiteellisen tapahtuman juuri on siinä, että 24. Lasten ja nuorten teatteripäivät ja neljännet Lasten ja nuorten valtakunnalliset sanataidepäivät järjestetään yhtä aikaa.
Joukkoon saattaa liittyä myös Nukketeatteri Akseli Klonkin yleensä syksyisin järjestämä (nukke)teatterifestivaali.
Poikkitaiteellisella festivaalilla ei ole vielä nimeä. Ei omaa logoa, ei viiriä, ei lippua eikä ranneketta - toistaiseksi. Alan tekijöiden unelmia ja visioita vasta kartoitettiin kesäisellä piknikillä Hietasaaressa perjantai-iltana.
Kuluvana vuonna Lasten ja nuorten teatteripäivien tuotannossa oli mukana laaja joukko alueen toimijoita: JoJo - Oulun Tanssin Keskus, Routa - Kajaanin ammattitanssijat ry, Tahkokankaan näytelmäkerho, nuorten työpaja Wankkuri, Nukun Sanataidekoulu, Oulun kansalaisopiston lapsiteatteri Stunut ja Kuusiluodon koulun Pyramiditeatteri - sekä Pegasos-näytelmänkirjoituskilpailuun osallistuneet lapset ja nuoret.
Nukun Sanataidekoulu on myös tunnettu poikkitaiteellisuudestaan. Sanataide on lyönyt kättä esimerkiksi sirkuksen kanssa.
Yhteistyökumppaneita Oulusta kyllä löytyy, Stellan sirkuskoulun johtaja ja Suuren Tähtiteatterin tähti Anna-Kaisa Järvi alias Stella kaipasi tulevalle festivaalille sisällöllistä ideaa.
Kunnon juhlat
"Viime festivaalilla totesimme, kuinka tärkeää monialaisuus on. Tavoitteena eivät ole vain yhteistyöproduktiot vaan myös asiantuntemuksen vaihto", korosti Anu Saari.
"Mitä hyötyä meistä voi olla tosillemme? Meidän pitää ketjuttua ja näyttää lastenkulttuurin tekijöiden yhtenäisyys. Lasten ja nuorten kulttuuri on valittu Oulun kaupungin painopistealueeksi, sen pitäisi näkyä."
Nuku-keskuksen johtaja Arja Huotari innostui ajatuksesta, että Oulun kaupungin 400-vuotisjuhlavuonna järjestettäisiin lasten juhlat kaiken muun rinnalla: "Ihana ajatus tehdä synttärivuonna monialainen festivaali lapsille - oikein kunnon juhlat!"
Tutkimusmatkalle
Mikä tekee festivaalista festivaalin?
Sanataidekasvattaja Outimaria Takkinen kuvasi Nukun Sanataidekoulun järjestämiä sanataidepäiviä sellaiseksi hetkeksi vuodesta, jolloin yritetään nostaa esiin omaa osaamista ja sitä mitä ryhmä haluaa sanataiteesta sanoa.
"Tuotamme Oulussa uutta lastenkulttuuria. Esimerkiksi viimekertainen Saga-elämystila lähti kiertämään muita paikkakuntia, seuraavaksi se menee Mikkeliin. On oululainen vahvuus, että täällä pystytään tekemään esityksiä yli taiderajojen. Oulussa on kaikki ainekset vaikka sellaiseen teatteriin, joka kiinnostaa myös Etelä-Suomessa."
Anna-Kaisa Järvi määritteli Oulun sen tyyppiseksi kaupungiksi, ettei täällä saa yleisöä ilman yleisökasvatusta. "Ammattiosaaminen ja taidekasvatus liittyvät kiinteästi yhteen."
Lapset ovat tekijöinä olleet tai tulleet mukaan kaikkiin oululaisiin lasten ja nuorten tapahtumiin: kansainväliselle lastenelokuvien festivaalille Nukun Elokuvakoulun tuotosten kautta, Lasten ja nuorten teatteripäiville esimerkiksi Pegasos-kilpailun kautta ja sanataidepäiville esiintyjinä ja järjestäjinä alusta asti puhumattakaan Arktisista askeleista, jossa esiintyvät vain lapset ja nuoret.
"Festivaalit kääntävät hetkeksi pään jonkin ilmiön suuntaan. Festivaalit ovat keskittymistilaisuus tiettyyn aiheeseen. Festivaaliyleisö pitäisi saada hengailemaan, pysähtymään paikan päälle, eikä vain käymään esityksissä. Festivaalin järjestäminen on tutkimusmatka", kiteytti Outimaria Takkinen.
Missä näkyvyys?
Keskustelijajoukko totesi isoksi yhteiseksi ongelmaksi, etteivät festivaalit näy Oulun kaupunkikuvassa.
Hämmästeltiin, kenen markkinoijan tai imagonrakentajan vastuulla kaupungissa on järjestää mahdollisuus vaikka liputtamiseen ja julistemainontaan tai -tiedotukseen - miten vaan.
Ennen sentään Rotuaarilla liehuivat banderollit ja vaijerista roikkui elokuvafestivaalin aikaan juhlan vanerinen tunnushahmo Vilmeri.
"Ei täällä ole enää edes paikkoja, mihin voi laittaa julisteita."
