Lasten ja nuorten hyvinvointi on tärkeä perusta tulevaisuuden hyvinvoinnille. Uudessa Oulussa alle 30- vuotiaita on lähes puolet väestöstä, eli 43 prosenttia. Olemme Suomen nuorin kaupunki. Pohjois-Pohjanmaa on maan nuorin maakunta. On aika aidosti satsata lapsiin ja nuoriin, investoida tulevaisuuteen. Keinoja on monia, kunhan on yhteistä tahtoa. Paras talous- ja työllisyyspolitiikka yhdistää työssä käyvien isien, äitien, lasten sekä työnantajien edun.
Uuden Oulun nuorista suuri osa -- 80 prosenttia -- voi hyvin. Näin kertoo juuri ilmestynyt uuden Oulun hyvinvointikatsaus (Jouko Narkilahti & al., 2011). Kuitenkin osalla elintavat eivät ole kohdallaan. Lapset valvovat myöhään -- kolmasosa koululaisista käy nukkumaan kello 23 jälkeen. Yli puolet harrastaa liian vähän liikuntaa. Ylipainoa on joka viidennellä koululaisella. Joka kymmenes kertoo olevansa masentunut. Kutsuntaikäisistä karsiutuu eniten koko maasta, 35--40 prosenttia. Lasten huostaanotot ja erityisesti teini-ikäisten huostaanotot ovat lisääntyneet. Tälläkin hetkellä lähes viisisataa lasta ja nuorta on sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Syynä useimmiten ovat joko nuoren tai hänen vanhempiensa päihde- tai mielenterveysongelmat. Vuonna 2009 Oulussa sai toimeentulotukea 5?599 asuntokuntaa. Niistä joka viides oli yksinhuoltajatalous.
Lasten elämää varjostavat nyt liiaksi yksinäisyys, suorituspaineet ja eriarvoistuminen. Vanhempien huolenpito ja läsnäolo, hyvä ruoka ja riittävä lepo luovat perustan arkirutiineille. Turvalliset kaverisuhteet ja leppoisat harrastukset antavat sosiaalista sisältöä elämälle. Lapsen kasvua tukevat kokemukset hyväksynnästä ja kannustuksesta. Keskusteleva ja kuunteleva ohjaus auttaa eteenpäin. Johdonmukainen kasvatus ja aikuisten aito kiinnostus lapsen ja nuoren arjesta vahvistavat hyvinvointia. Kunnallisten peruspalvelujen tehtävä on tukea vanhempia onnistumaan kasvatustehtävässään ja tuoda asiantuntija-apua, jos huolen aiheet kasvavat. Eri alojen ammattilaisten on opittava parempaan yhteistyöhön niin, että huolen ilmaantuessa lapset ja perheet saavat tukea ajoissa. Kynnys avun hakemiseen on oltava matala ja helposti saavutettavissa.
Lapsiperheiden suhteellinen asema tulonjaossa on heikentynyt. Lapsiköyhyys alkoi kasvaa 1994 ja on kasvanut siitä lähtien lähes kolminkertaiseksi. (Johanna Lammi-Taskula & al., 2009, THL). Kouluttamattomuus ja mielenterveys- sekä toimeentulo-ongelmat kasautuvat ja lapsuuden köyhyys vaikuttaa monin tavoin myöhempään elämään. Tämä käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella meneillään olevasta tutkimuksesta, jossa yhdistellään aiempaa monipuolisemmin tietoja eri sosiaali- ja terveysrekistereistä sekä koulutus- ja rikollisuustietoja. Toimeentulohuolet vaikuttavat paitsi lasten aineelliseen hyvinvointiin, myös vanhemmuutta heikentäen. Köyhyys sinänsä ei tuota kielteistä sosiaalista perimää, vaan vanhempien ja perheen heikompi kiinnittyminen yhteiskuntaan. Geneettinen perimä yhdessä kasvuolosuhteiden ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa muokkaa ihmistä, ja sukupolvelta toiselle siirtyy henkisiä, sosiaalisia, aineellisia ja kulttuurisia elämänhallinnan voimavaroja. (Reija Paananen & al. 2011, THL).
Oulun seudun kunnat laativat parhaillaan lapsi- ja nuorisopoliittista ohjelmaa vuoteen 2025 asti. Työ on saanut rahoitusta sosiaali- ja terveysministeriön kansallisesta kehittämisohjelmasta (Kaste 2008--2011). Työn pohjaksi Oulun seudun lasten ja nuorten hyvinvoinnin tilaa on tutkittu laajasti Tukeva-hankkeessa. Syksyn aikana määritellään tärkeät toimenpideohjelmat eli missä asioissa on onnistuttava tulevaisuuden hyvinvoinnin luomiseksi. Esimerkiksi satsaako kunta perheiden kotiapuun, joustavaan perusopetukseen, matalan kynnyksen neuvontapisteisiin tai nopean puuttumisen malliin nuoren käytöshäiriöiden ilmaantuessa. Ensi vuoden kunnallisvaaleissa valittavat uudet valtuutetut tekevät tärkeät päätökset tulevaisuuden suuntaviivoista.
Lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelmatyön aikana on kuultu sekä vanhempia että lapsia ja nuoria. Aikuiset ovat vailla nuorille ammattiauttajia. Nuorten mielipide on toinen. Sanginjoen leirikeskuksen Tukeva-viikonloppuna saimme nuorilta selkeää palautetta. Lähiyhteisöt korostuivat turvallisuutta luovina tekijöinä merkittäväs, esimerkiksi serkut olivat tärkeitä. Vanhemmille toivottiin koulutusta vanhemmuudesta. Lapset olivat huolissaan vanhempien omasta jaksamisesta. Turvallisen aikuisen kaipuu näkyy, eikä siihen riitä virallinen taho. Nuori totesi suoraan: Mitä niillä v...n psykologeilla, ja mitä niitä nyt onkaan, on väliä, jos kukaan ei kuitenkaan välitä. Kirjoittaja on Oulun apulaiskaupunginjohtaja, joka toimii Pohjois-Suomen Kaste-aluejohtoryhmän puheenjohtajana.