Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien kiistojen määrät ovat selvästi lisääntyneet tällä vuosikymmenellä.
Käräjäoikeuksiin saapuneita erilaisia lasten huolto- ja tapaamisoikeutta koskevia juttuja käsiteltiin vuonna 2001 yhteensä 1671 kappaletta, kun viime vuonna luku oli 1940. Tämän vuoden kymmenen kuukauden tietojen perusteella määrä näyttäisi nousevan yli viimevuotisen määrän.
Eniten on tehty lasten huoltoa koskevia päätöksiä, noin 800-1 000 kappaletta vuosittain. Tapaamisoikeudesta kiistellään parinsadan päätöksen verran. Sekä huolto- että tapaamisoikeudesta on käyty oikeutta 700 kiistan molemmin puolin vuosittain.
Avioerojen määrä on pysynyt suunnilleen samana vuosina 2001-2004, eli noin 18 000:ssa. Tälle vuodelle ennakoidaan viiden prosentin nousua, 18 700 avioeroa. Stakesin erikoistutkija Tarja Heino huomauttaa, että avoerojen määrää ei tilastoida, ja niiden määrä lienee kasvanut
Hän pohtii, että syy huoltajuuskiistojen kasvuun voisi löytyä koko yhteiskunnan kulttuurin muutoksesta, johon liittyy oman identiteetin korostuminen myös huoltajuuskysymyksissä. Ominaista kiistoille on niiden pitkittyminen, jolloin itse lapset jauhautuvat siinä välissä tietämättä kummalle puolelle sitoutua.
"Lapsethan ovat hyvin solidaarisia kummallekin vanhemmilleen. Vanhemmat pitävät kiinni huoltajuudesta omana oikeutenaan, vaikka laki lähtee siitä, että lapsella on oikeus tavata vanhempiaan", Heino sanoo.
"Isiä sorretaan
tapaamiskiistoissa"
Valkovenäläissyntyinen Andrei Tukach Oulusta arvostelee suomalaista lastensuojelujärjestelmää, jossa naiset ovat lyöttäytyneet yksioikoisesti naisten puolelle. Miehet eivät Tukachin mukaan saa riittävästi oikeuksia lastensa huoltajuusasioissa.
Valkovenäläisestä vaimostaan eronneella Tukachilla on nyt neljävuotias lapsi, jota hän ei saa tavata muualla kuin turvakodissa. Valvojan alaisuudessa tällaiset tapaamiset ovat hänen mielestään alentavia. Elokuun jälkeen hän ei ole nähnyt äitinsä kanssa Jyväskylän seudulle muuttanutta lastaan lainkaan.
"Lastensuojelussa eletään Suomessa liikaa naisten ehdoilla, eikä kuunnella lasten mielipidettä tarpeeksi. Oma lapseni itkee tapaamisen jälkeen,että äiti ei lupaa tavata isää", Tukach sanoo.
Ulkoasiainministeriössä on hoidettavana 13 lapsikaappaustapausta. Niissä toinen vanhemmista on vienyt lapsen maahan, joka ei kuulu Haagin lapsikaappaussopimuksen piiriin.
Ongelmallisimpia alueita ovat Venäjä ja Pohjois-Afrikan maat. Muun muassa Venäjällä on nyt tutkinnassa kolme sieppaustapausta, Irakissa kaksi sekä Egyptissä ja Tunisiassa yhdet. Kaksi tapausta on sellaisia, joista ei tiedetä, mihin maahan lapset on siepattu.
"Jos joka kolmas suomalainen avioliitto päätyy eroon, ei ole välttämättä ihme, jos suomalaisten ja ulkomaalaisten liitot kariutuvat ja huoltajuuskiistat yleistyvät", toteaa ulkoasiainministeriön lainsäädäntösihteeri Hanna Rantala.
Lapsikaappaustapausten määrä on pysynyt kuitenkin suunnilleen samana neljän viime vuoden aikana niiden maiden osalta, jotka eivät noudata Haagin lapsikaappaussopimusta.
Kaappauksiin vaikuttavat yleensä kulttuuriset ja uskonnolliset ristiriidat, ja tapausten ratkominen vie usein vuosia. Joskus asia selviää sillä, että lapsen siepannut huomaa itsekin, että lapsen on parempi olla Suomessa.