Lähes puolet lapsista pelkää hammaslääkäriin menoa. Tuloksen vahvistavat useat eri maissa tehdyt tutkimukset, sanoo lasten ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Merja-Maaria Turunen.
Suomalaisilla lapsilla hammashoitoon liittyvät pelot ovat melko yleisiä huolimatta siitä, että karies on vähentynyt. Hammaslääkäri Kari Rantavuoren tuoreen tutkimuksen mukaan eniten lapset pelkäävät poraamista, puuduttamista ja kipua. 12-15-vuotiaat suomalaislapset pelkäävät enemmän poraamista ja kipua kuin 6-9-vuotiaat. Esimerkiksi usein toistuva napostelu lisää pelkoa.
Hammaslääkäripelko alkaa usein lapsena ja siitä kärsii aikuisenakin eri tutkimusten mukaan neljäsosasta kolmannekseen.
Merja-Maaria Turusen mukaan vanhempien ja erityisesti äitien omat kokemukset ja pelot vaikuttavat lapsen suhtautumiseen.
Pelkoaan käsitelläkseen lapsi tarvitsee asiallista tietoa toimenpiteistä ja aikaa.
- Lapselle kannattaa kertoa rehellisesti, mitä on odotettavissa, onko aika varattu esimerkiksi tarkastusta varten vai onko varauduttu paikkaukseen. Lapselle on hyvä kertoa myös, kuinka tärkeää hampaiden hoidattaminen on, Turunen sanoo.
Osa hammaslääkäripeloista liittyy kulttuuriin, kuten vuosikymmeniä vanha rallatus, jossa sanotaan, että "kaikki hampaat siellä vedetään, ikenet vain jätetään".
Aikuisen hallittava hermonsa
Osa lapsista kestää kaikkea uutta heikommin kuin muut. Heille hoitotilanteista voi tulla vaikeita, varsinkin jos heitä on jo etukäteen peloteltu tai mukana oleva aikuinen siirtää omia pelkojaan lapseen. Lasta auttaa paljon, jos mukana on joko oma vanhempi tai muu turvallinen aikuinen, joka pystyy olemaan lapsen tukena.
- Saattajan pitää muistaa, että hoitohenkilökunta on se, jota hammaslääkärissä totellaan.
Turusen mukaan lasta tulee rohkaista puhumaan tunteistaan ja peloistaan. Pienet lapset käyttävät monia aistejaan, kuten hajua ja makua, pelottavien asioiden käsittelyyn. Lapset käsittelevät pelkojaan myös satujen, piirtämisen ja leikkimisen avulla.
Jutteleva lääkäri rauhoittaa
Lasten pelon käsittelyssä on oleellista aikuisen turvallinen ja kunnioittava suhtautuminen. Turvallisen kiintymyssuhteen avulla lapsi oppii vähitellen itse säätelemään tunnetilojaan. Turusen mukaan pelko sinänsä ei ole pahasta, mutta se on, jos lapsi ei saa pelkoaan hallintaan tai aikuinen ei ota häntä todeta.
- On tärkeää, että lapsi saa tutustua ympäristöön rauhassa, hoitohenkilökunta juttelee lapselle ja kertoo etukäteen, mitä tapahtuu, Turunen arvioi. Hän osallistui Hammaslääketiede-tapahtumaan Helsingissä perjantaina.
Myös kiittäminen ja palkitseminen kannustavat lasta voittamaan pelkonsa.
Erityisryhmin kuuluvien lasten pelkojen käsittely voi olla hyvin vaikeaa, koska nämä lapset eivät osaa joustaa. Näitä lapsia ovat muun muassa asperger- tai autismioireyhtymästä kärsivät lapset. Joskus näitä lapsia hoidetaan nukutuksessa.