Pääkirjoitus

Lasten etu ensin – luvattu subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus palautetaan

Uusi hallitus toteuttaa lupauksiaan - lasten subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus palautetaan.

Uusi hallitus on pannut tuulemaan. Uudistusten kärjessä on hallitusohjelmassa luvattu lasten subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen. Asiaa koskeva lainmuutos lähti vastikään lausuntokierrokselle.
Uusi hallitus on pannut tuulemaan. Uudistusten kärjessä on hallitusohjelmassa luvattu lasten subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen. Asiaa koskeva lainmuutos lähti vastikään lausuntokierrokselle.
Kuva: Vesa Joensuu

Uusi hallitus toteuttaa lupauksiaan - lasten subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus palautetaan.

Laadukas varhaiskasvatus tasaa tehokkaasti lasten kotitaustoista johtuvia eroja.

Opetusministeri Li Andersson (vas.) on pannut tuulemaan toteuttaessaan hallitusohjelmassa luvattua lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamista. Varhaiskasvatusoikeuden laajuutta koskeva lainmuutosehdotus lähti vastikään lausuntokierrokselle.

Varhaiskasvatuslain muutoksella on tarkoitus palauttaa lapsille subjektiivinen oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen. Täysipäiväinen kokoaikainen subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus on pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen keskeisiä lapsiperheitä koskevia vaalilupauksia.

Subjektiivinen oikeus joutui edellisen hallituksen leikkuriin, kun varhaiskasvatusoikeutta rajattiin. Varhaiskasvatuksen tarveharkintaisuus on ollut voimassa lähes kolme vuotta. Sitä ennen kaikilla lapsilla oli subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen. Kokoaikainen subjektiivinen oikeus on tarkoitus palauttaa elokuusta 2020 lukien.

Tällä hetkellä varhaiskasvatusoikeus on rajattu 20 tuntiin viikossa ja se koskee lapsia, joiden vanhemmat eivät työskentele tai opiskele kokopäiväisesti.

Päivähoito-oikeuden rajoituksessa on ollut kyse säästötoimista, mutta taustalla on nähty myös ideologisia painotuksia siitä, missä ja kenen pitäisi hoitaa lapset. Keskustelupalstoilla on taivasteltu, miksi perheen lapsi tai lapset ovat päiväkodissa, jos toinen tai molemmat vanhemmista ovat kotona.

Asia on kuitenkin moniulotteisempi, sillä kyse on nimenomaan lapsen edusta ja oikeudesta. Arvokasta on, että universaali oikeus asettaa lapset samanarvoiseen asemaan riippumatta vanhempien perhetilanteesta, taustoista, työmarkkina-asemasta ja asuinpaikasta.

Varhaiskasvatusta on voitu nytkin järjestää kokopäiväisesti, jos se on katsottu tarpeelliseksi lapsen kehityksen tai perheen olosuhteiden kannalta. Tarveharkintaan perustuvaa arviointia voi kuitenkin pitää perhettä ja lasta leimaavana.

Kunnat ovat käyttäneet tarveharkintaa vaihtelevasti. Kuntien erilaiset käytännöt johtavat siihen, että lapset ja perheet ovat eriarvoisessa asemassa. Lapsiin kohdistuneista lyhytnäköisistä säästöistä voi koitua myöhemmin vielä kallis lasku. Muun muassa Oulussa päivähoidon rajaus on voimassa.

Kattava varhaiskasvatus tasaa tehokkaasti lasten kotitaustoista johtuvia eroja. Päivähoidosta ja varhaiskasvatuksesta hyötyvät eniten vähäosaisten ja syrjäytyneiden perheiden lapset.

Päivähoito-oikeus on konkreettinen palvelu, joka mahdollistaa naisten ja miesten kokoaikaisen työssäkäynnin ja palvelee modernia työ- ja elinkeinoelämää. Samaan aikaan puhe lastenhoidosta on tunneherkkä asia, jossa korostuu perheiden itsemääräämisoikeus.

Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen antaa uskoa hyvinvointiyhteiskuntaan. Merkittävä työn ja perheen yhteensovittamisen este poistuu, kun subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus palautetaan. Laadukas varhaiskasvatus heijastuu pitkälle lasten tulevaisuuteen niin koulussa, opinnoissa kuin yhteiskunnassa pärjäämisessä.