Sain luottamuksellista tietoa seksuaalisesta häirinnästä, jota 11–12 -vuotiaat tytöt olivat kohdanneet.
Ensivihastumisen jälkeen mietin, miten minun tulisi tähän asiaan suhtautua. Tällä kirjoituksella haluaisin myös kysyä lukijoilta, mitä he itse olisivat tuossa tilanteessa tehneet.
Aikani mietittyäni soitin poliisin vihjepuhelimeen. Tiedossani oli tapahtuma ja asianosaiset, myös tekijän nimi ja osoite. Mies on pienellä kylällä tuttu ja tiesin jo aiemmin, että hänen humalainen käytöksensä on naisia ja tyttöjä kohtaan törkeää ja vastenmielistä.
Vihjepuhelimesta vastasi automaattinen puhelinvastaaja, joka kertoi, että minulla on kaksi minuuttia aikaa esittää asiani. Yritin sisällyttää puheeseeni kaiken oleellisen, myös nimeni ja yhteystietoni siltä varalta, että he soittavat minulle takaisin. Mitään ei kuulunut, joten soitin seuraavana päivänä neuvontapalveluun, koska halusin tietää, miten tällainen prosessi yleensäkin etenee.
Neuvonnan ystävällinen nainen kertoi minun toimineen oikein, mutta jotta poliisi lähtee liikkeelle, heidän on todettava, että rikos on tapahtunut.
Oliko rikos siis tapahtunut? Kysymyksessä oli siis humalainen mies, joka oli puhutellut tyttöjä naisiksi ja kertonut, että hänellä on kaljaa ja esittänyt seksuaalisia (ja tässä tapauksessa tietenkin) pedofiilisia kommentteja.
Mies ei ollut käynyt tyttöihin käsiksi, koska tytöt seisoivat parvekkeella ja mies pihalla, mutta epäily jää silti itämään. Miten pitkä matka tuollaisista puheista on varsinaiseen tekoon? Ja eivätkö jo pelkät puheet ole rangaistavia, kun kohteena on selvästi alaikäiset lapset?
Jää nyt sitten nähtäväksi, käyvätkö poliisit puhuttamassa miestä vai saako hän edelleen huudella tyttölapsille törkeyksiä vedoten vaikkapa siihen, että ”kännissä” ja ”vitsillä”.
Miesporukoissa kuuluvat vähättelevän seksuaalista häirintää. ”Pojat on poikia” ja ainahan naisia on kourittu ja naisille on ehdoteltu ja naisten kehoja on arvosteltu ja ”kohta ei uskalla enää sanoa eikä tehdä mitään”.
Niinpä: jos ei itse tiedä, mitä on hyvä käytös, pitäisikö silloin pysyä ulompana ja vaieta, tai vaikka kysyä tyttöystävältä/vaimolta/siskolta/äidiltä, miten he haluaisivat heitä kohdeltavan ja puhuteltavan?
Vallankäytöstähän asiassa on kysymys. Tai oikeammin vallan väärinkäytöstä, joka kohdistuu heikommassa asemassa olevaan. Eivät lapset pysty pitämään puoliaan aikuisia miehiä vastaan. Alistavalla ja nöyryyttävällä kohtelulla voi olla ikävät seuraukset kasvaville tytöille, heidän seksuaalisuutensa ja omien rajojensa kehittymiselle.
Tytöille on kerrottava, että heidän ei tarvitse sietää törkeitä puheita eikä ehdotteluja, vaan he voivat puuttua siihen itse.
Neuvonnasta vastannut nainen antoi seuraavanlaiset ohjeet: jos joudut häirinnän kohteeksi, soita välittömästi 112:n tai jos et itse halua sitä tehdä, niin soita vaikka äidille/isälle, joka 112:n kautta hälyttää poliisin paikalle. Neuvojan mukaan häirintään on helpompi puuttua, kun tapaus on vielä tuore.
Näillä ohjeilla minut evästettiin, mutta itse jäin aprikoimaan, että uskaltaako häpäisyn kohteeksi joutunut lapsi soittaa yleensä mihinkään. Pelkonahan on, että joutuu itse naurunalaiseksi, rangaistuksi tai rajoitetuksi.
Toivon, että kaikki äidit ja isät ottavat kodeissaan asian puheeksi, jotta nämä huutelijat saadaan hiljenemään. Lapsilla ja nuorilla on oikeus kulkea kylillä tarvitsematta pelätä, että heidän kehojaan arvostellaan tai henkilökohtaista koskemattomuuttaan rikotaan.
Häpeä ei kuulu heidän kannettavakseen.
Sirpa Pietilä
Martinniemi, Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.