Kuuban diktaattori Fidel Castro ei enää jaksa pitää seitsemäntuntisia palopuheita, mutta Venezuelan vasemmistolaiselta presidentiltä Hugo Chávezilta se onnistuu. Chávezilla on parin vuoden ajan ollut valtiollisen television kanavilla sunnuntaisin oma ohjelma "Aló presidente" , jossa Chávez keskustelee kansalaisten kanssa, pitää pitkiä yksinpuheluja ja laulaa vallankumouslauluja.
Muutama viikko sitten ohjelman sadas lähetyskerta kesti seitsemän tuntia. Sen katkaisi vain Fidel Castron onnittelusoitto. Chávez ja Castro ovat ylimmät ystävät keskenään. Chavez on nyt ottamassa Brasiliaa kolmanneksi lenkiksi "Latinalaisen Amerikan uuteen sosialistiseen akseliin". Brasilian uusi, vasemmistolaisen taustan omaava presidentti Luiz Inácio "Lula" da Silva astui juuri virkaansa. Hän on lähinnä vaivautunut Chávezin kaavailuista.
Voi olla, että Chávezin ylistämä akseli hajoaa alkuunsa sen heikoimmasta lenkistä eli Venezuelasta. Maailman viidenneksi suurinta öljynviejää jäytää jo toista kuukautta yleislakko, joka on pysäyttänyt öljyntuotannon ja suistanut maan sisällissodan partaalle. Oppositio vaatii presidentin eroa tai ainakin kansanäänestystä hänen asemastaan.
Hugo Chávez sanoo olevansa vallankumoussankari Simón Bolívarin työn jatkaja. Bolívar oli venezuelalainen, joka johti itsenäisyystaisteluja Espanjan siirtomaavaltaa vastaan useissa Latinalaisen Amerikan maissa 1800-luvun alussa.
Vallankumousretoriikkaa viljelevä, Fidel Castron ja Saddam Husseinin kanssa veljeilevä Hugo Chávez on piikki Washingtonin lihassa. Bushin hallinto ei varmasti panisi pahakseen Chávezin kaatumista.
Chávez on pannut tuulemaan nelivuotisen valtakautensa aikana. Hän yritti armeijan laskuvarjojoukkojen upseerina 1990-luvun alussa sotilasvallankaappausta. Hanke meni myttyyn ja Chávez joutui kahdeksi vuodeksi vankilaan.
Chávezin haave toteutui demokraattista tietä, kun hän joulukuun 1998 presidentinvaaleissa sai enemmistön venezuelalaisten äänistä. Chávezia äänestivät ennen muuta 25-miljoonaisen Venezuelan vähäväkiset, joita riittää useampaankin jonoon, sillä kolme neljästä venezuelalaisesta elää toimeentulorajan alapuolella.
Köyhyys ei ole kuitenkaan kadonnut Chávezin kaudella mihinkään, päinvastoin, talouden alamäki on vain kasvattanut ahdingossa elävien määrää. Sen sijaan Chávez on siirtänyt parlamentin ja oikeuslaitoksen valtaa itselleen, vaihtanut omia miehiään valtiollisen öljy-yhtiön ja televisiokanavien johtopaikoille. Venezuela ei ole vielä mikään diktatuuri, mutta presidentti Chávez on ottanut pitkiä askelia siihen suuntaan.
Chávezin yritykset kaapata työntekijä- ja työnantajajärjestöt hallintaansa herättivät uinuneen opposition aktiiviseksi. Vastarinta voimistautui vallankaappauksen asteelle, kun Chávezin poliisivoimat ampuivat viime keväänä mielenosoittajien joukkoon. Chávez oli 48 tuntia maanpaossa, mutta palasi uskollisten sotilasyksiköiden avulla presidentinlinnaan.
Nyt on menossa toinen lähtölaskenta Chávezille. Öljyteollisuus on Venezuelan talouden selkäranka. Kun ei ole vientituloja, ei ole myöskään toivoa tilanteen parantumisesta. Chávezin tukijoukot harvenevat.