Nuoren, ateistisen Neuvostoliiton oli vaikea niellä joulua, koska juhla liittyi niin kiinteästi kristinuskoon ja sen mytologiaan. Joulun tilalle lanseerattiin 1930-luvun puolivälissä lapsille suunnattu uuden vuoden kuusijuhla.
Siitäpä neuvostopedagogit hämmentyivät ja säikähtivät kovin, koska eivät tienneet, saattoiko vanhoja kristillisen joulun rituaaleja soveltaa uuteen kuusijuhlaan.
Niinpä valtio julkaisi 1936 viralliset kuusijuhlan vietto-ohjeet kirjassa nimeltään Kuusi, kertoo taidehistorioitsija ja Pietarin leikkikalumuseon teollisesti valmistettujen leikkikalujen kokoelman hoitaja Tatjana Vitaljevna Stserbina.
Neuvostoleikkikalun lyhyt historia löytyy Tampereen Lenin-museon työntekijän Mia Heinimaan kokoamasta kirjasta Sankarilliset lelut (Atena).
Kuusi on
kuin Kreml
Uuden vuoden kuusen koristeissa oli neuvostosymboliikkaa, sirppiä ja vasaroita.
"Joulukuusen pyramidimainen muoto sekä latvan tähti muistuttavat Kremlin kellotornia, joka oli näkyvin ja tärkein neuvostokauden ikoni", vertaa Stserbina.
Muutenkin Neuvostoliitossa kehitetty leikkikaluteollisuus seurasi tarkasti puolueen ideologisia linjoja. Mia Heinimaa huomauttaa, että lelut heijastavat historian tapahtumia ja näkökulmia aikalaisuuteen vähintään yhtä hyvin oppikirjat.
"Leikkikaluteollisuus sai tehtäväkseen luoda uudelle sosialistiselle pedagogiikalle sen tärkeimmän työkalun: uuden sosialistisen leikkikalun."
Kuusenkoristeetkin heijastelivat neuvostokansan tieteen ja tekniikan huippusaavutuksia.
"1930-luvulla koristeiden rakkaimpia teemoja olivat napapiirille tehdyt tutkimusmatkat. Laskuvarjohyppääjiä, puna-armeijalaisia, traktoreita, autoja ja ilmalaivoja kuvaavat pahvikoristeet toimivat uusien teemojen airueina. Avaruusseikkailuista tuli yhtä suosittuja ensimmäisen tekokuun ja etenkin Juri Gagarinin avaruuslennon jälkeen", luettelee Stserbina.
Matrjoshka on selviytyjä
Nykyään valtaosa länsimarkkinoilla olevaista leluista valmistetaan Kaukoidässä. Sieltä suunasta tulivat myös Kuluttajaviraston viimeksi vakavien turvallisuuspuutteiden vuoksi hyllyttämät lelut.
Neuvostoliitossa leluihin suhtauduttiin vakavasti. Niitä tutkivat sekä lääkärit että pedagogit, taiteilijat ja sosiologit. Neuvostolapsen lelun piti olla kaunis, hyödyllinen ja ideologisesti johdonmukainen.
Leluteollisuuteen myös satsattiin, koska silläkin saralla haluttiin kilpailla länsimaiden kanssa. Pietarin leikkikalumuseon johtaja Maria Aleksandrovna Marchenko huomauttaa, että tekniset lelut jäivät kuitenkin huonoon asemaan, koska niiden raaka-aineena jouduttiin käyttämään muiden tuotantolaitosten ylijäämämateriaalia.
Vain venäläinen matrona-nukke eli matrjoshka on selvinnyt vähin vaurioin historian kuohuissa: sisällissodasta, 30-luvun pedagogisista linjariidoista ja Neuvostoliiton 15 vuotta sitten tapahtuneesta hajoamisesta.
Tosin esimerkiksi fosforivärein maalatut matrjoshkat eivät enää juurikaan muistuta taiteilija Maljutinin 1800-lopulla luomaa nukkea, joka yhdisti kansansaduista ja tarinoista tutun kansallispukuisen tytön ja koristemaalauksen.
