Islantia käsiteleviin juttuihin on tapana ottaa vertailukohtia saarivaltion luonnosta. Vuosi sitten Islannin pankkisektori romahti ja maan talous luisui kuilun partaalle. Silloin sanottiin, että tapahtumat muistuttavat tulivuoren purkausta.
Sen jälkeen koittivat ankarat ajat. Pienen Islannin talous joutui rajuilman kouriin samaan tapaan kuin kalastusalus Pohjois-Atlantin myrskyssä. Pieniä yrityksiä meni nurin kasapäin, ulkomaisten tavaroiden tuonti pantiin säännöstelyyn, valuuttapohjaisten lainojen maksamiseen rakennettiin hätäapuohjelmia.
Ulkomaista valuuttaa saa vain, jos pystyy näyttämään voimassa olevan lentolipun. Silloinkin määrä on rajoitettu. Islannin kruunun arvo on enää neljäsosa huippunoteerauksista. Viimeisin virallinen noteeraus Islannin kruunulle on viime joulukuulta.
Täystyöllisyys vaihtui lähes kymmenen prosentin työttömyydeksi. Veroja on nostettu, eläke-etuuksia ja hyvinvointipalveluja leikattu, mutta valtionvelka paisuu silti kuin pullataikina.
Britit saavat rahansa
Kolmas metafora: valtion syliin kaatuneiden kolmen pankin jäljiltä on paljastunut rumia juttuja. Suurin pankki Kaupthing jakoi vähän ennen kaatumistaan luottoja suurasiakkailleen seitsemän miljardin euron edestä. Se on lähes kaksi kertaa Islannin valtion budjetti. Pankkien raunioiden sanotaan haisevan samaan tapaan kuin tuliperäisen maan lämmitysputkistot.
Islantilaispankkien seikkailujen laskuja maksetaan vielä pitkään. Islannin valtio suostui pitkän kädenväännön jälkeen maksamaan Britannialle ja Hollannille niin sanottujen Icesave-tillien talletukset. 320 000 brittiläistä ja hollantilaista asiakasta oli tarttunut islantilaispankkien houkutuksiin normaaleja talletuskorkoja korkeammista koroista ja sijoittanut niille rahojaan.
Kaupthing selvisi näistä veloista omilla varoillaan. Icesave-nimisten talletustilien markkinoija Landsbanki sen sijaan joutui turvautumaan valtion apuun.
Lasku islantilaisille veronmaksajille on 3,8 miljardia euroa, mikä on kaksi kolmasosaa valtion budjetin loppusummasta. Ensimmäiset vuodet satujen saarelta siirtyy Britannian ja Hollannin pankkiholveihin 225 miljoonaa euroa vuodessa. Se on 700 euroa asukasta kohti, imeväiset mukaan lukien.
Maksuaikataulu riippuu Islannin talouden kehittymisestä. Vuoteen 2015 asti Islanti maksaa pelkkiä lyhennyksiä ilman korkoja. Siitä eteenpäin pääomalle juoksee 5,5 prosentin korko.
Täystyrmäys kehässä
Icesave-sopimus nostatti Islannissa kiivaan vastarinnan. Opposition mielestä Islannissa olisi pitänyt selvittää pohjia myöten se, voiko valtio olla vastuullinen yksityisen pankin riskinotosta.
Sopimuksen syntymisellä oli kuitenkin iso kummi. Kansainvälinen valuuttarahasto sitoi omat luottolupauksensa Icesave-sopimuksen syntymiseen. Pikkuruinen Islanti joutui samaan kehään isojen kanssa.
Voittajasta ei tietenkään ollut epäilystä.
Islantilaiset raivoavat nyt Britannian ja pääministeri Gordon Brownin suuntaan. Islantilaisten mielestä britit ovat nyt paljastaneet huonoimman ominaisuutensa, siirtomaamentaliteetin.
Syntipukiksi on joutunut myös EU, joka sitoi Islannin jäsenyysneuvottelut pankkisopimuksen syntymiseen.
Vuosi sitten EU näyttäytyi islantilaisten silmissä pelastusrenkaana. EU-innostus on sittemmin vaihtunut monien kohdalla vanhoiksi epäluuloiksi. Ei ole lainkaan varmaa, että EU-jäsenyys menee aikanaan läpi jäsenäänestyksessä.