Joku tuntemattomana pysyttelevä miljonääri on luvannut ostaa suomalaisilta liiat läskit 15 euron kilohintaan. Kauppa hoide-
taan sillä lailla, että aina kun kansalainen todistettavasti laihduttaa kilon, miljonääri maksaa 15 euroa - ei tosin laihduttajalle itselleen, vaan opettajien kouluttamiseen Nepalissa.
Ajatus on siis hieno ja kannatettava, koska samantien saadaan laihduttamalla parannetuksi Suomen kansa terveyttä ja Nepalin kansan koulutusta. Idealle antaa painoarvoa myös se, että mukana hankkeessa on Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Mutta onkohan asiaa sittenkään harkittu ihan loppuun asti? Suomalaisilla lasketaan olevan ylipainoa yhteensä noin 32 miljoonaa kiloa. 15 euron kilohinnalla se merkitsisi melkein puolen miljardin euron läskipääomaa. Jos kansa ahneuksissaan äityisi myymään kaikki liikakilonsa, siitä tulisi joltinenkin kolo ostajamiljonäärin pussiin, vaikka tämä olisi oikeasti miljardööri.
Tämän rahoittaja on sentään huomannutkin, sillä hän on ilmoittanut ylärajaksi 10 miljoonaa euroa, joka on läskinä mitattuna 666 667 kiloa, siis vain pari prosenttia kaikesta ylipainosta.
Kun näin pienestä siivusta on loppujen lopuksi kysymys, joudutaan pohtimaan sitä, kenelle annetaan ylipäänsä tilaisuus päästä mukaan.
Ja onko 15 euron tasamaksu läskikilosta oikeudenmukainen? Ei se sellaiselta näytä, koska lihavat ovat selvässä etulyöntiasemassa: 150-kiloisen sikaniskan on paljon helpompi pudottaa kilo tai pari kuin 40-kiloisen anorektikon. Tällä perusteella läskipalkkion pitäisi olla luonteeltaan regressiivinen eli sitä suurempi mitä pienemmästä ruhosta kilo lähtee.
Vaarana on myös se, että kun läskistä tulee yht´äkkiä rahanarvoista tavaraa, sitä aletaan hamstrata, jolloin kansa lihookin eikä laihdu. Mustassa pörssissä laardia voidaan myydä ja ostaa epäterveellä tavalla, jopa rikollisin keinoin.
Niin sanotulla debet-puolella, eli Nepalin koululaitoksessa, suomalainen 10 miljoonan euron läskipanostus ei kovin kummia merkitse. Jos yhden opettajan kouluttaminen maksaa esimerkiksi miljoona Nepalin rupiaa eli noin 10 000 euroa, läskirahoilla saadaan tuhat uutta opettajaa.
Onhan se aikamoinen liuta, mutta silti vasta pieni murto-osa suomalaisten opettajien määrästä, vaikka Nepalissa on opetettavia viisi kertaa enemmän kuin Suomessa.
Rahadieettiin liittyy sama ikuisuuskysymys kuin laihduttamiseen yleensäkin: minne laihdutettu läski katoaa tai mihin se sijoitetaan? Upotetaanko se peruskallioon vai haluaisiko jokin kunta sen omille mailleen? Vajaasta 700 tonnista ihraa ei saa kunnolla edes sellaista mäkeä, johon voisi rakentaa laskettelurinteen, ja vaikea sille voi olla muutakaan järjellistä käyttöä.
Tietysti on mahdollista, että ylimääräiset kilot haituvat ilmaan hikihöyryinä, jos painoa pudotetaan kovalla kuntoilulla. Mutta onko sekään hyvä asia näinä ilmastonmuutoksen aikoina? Jo pelkkä hikoilu nostaa tuntuvasti lämpötilaa, ja lisäksi höyrystynyt läski on hyvin helppo kuvitella kasvihuonekaasuksi.