Oulainen Tuhansien metsästäjien jokatalvinen savotta - riistan kolmiolaskenta - päättyy kuun puolivälissä. Ainutlaatuiselle riistakantojen laskentatavalle uhkaa käydä kuin ukkometsolle: laskijoiden määrä vähenee.
"Onko kyse ukkoutumisesta vai mistä, mutta laskettujen kolmioiden määrät tahtovat vähentyä vuosittain. Järjestelmä toimii vielä, mutta jos yhdestä kahteen kolmiota vuodessa jää pois, tekee se kymmenessä vuodessa ison loven. Suunta on huolestuttava", sanoo riistapäällikkö Keijo Kapiainen Oulun riistanhoitopiiristä.
Laskennan tulokset ovat ainoa, mihin voidaan nojata arvioitaessa riistakantojen vahvuutta tai heikkoutta. Sitä pidetään tärkeänä muun muassa metsästysaikoja määriteltäessä.
Havainto sudesta
Metsästäjät kiertävät saman kolmion vuodesta toiseen. Talvella merkitään kirjoihin eläinten lumijäljet, kesällä näköhavainnot. Kun kolmioita on Suomessa tuhatkunta, kymmenesosa Oulun riistanhoitopiirin alueella, saadaan jonkinlainen käsitys eläinkannoista.
Tiedot laskennoista välitetään Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle. Se tekee niiden perusteella yhteenvedot eläinkannoista ja käyttää tietoja tutkimuksissaan. Laskennoista on ollut hyötyä muun muassa tutkittaessa eri metsänkäsittelytapojen vaikutuksia lintukantoihin.
"Tässä on vanhat hirven jäljet. Näitä ei lasketa", tokaisee Tero Jokinen Oulaisten Ahonperällä, 10 kilometrin päässä kaupungin keskustasta sijaitsevan riistakolmion varrella ja osoittaa metsäautotieltä metsäojan suuntaan, minne jäljet vievät. Vierestä hakkuun reunasta pyrähtää muutama ukkoteeri lentoon.
Jokiselta vierähti riistakolmion kierrossa aamuyhdeksästä iltaneljään. Välillä tuli kahviteltua ja ihailtua keväistä luontoa. Reissu ei mennyt hukkaan: kaavake ja kartta täyttyivät merkinnöistä. Hän kiersi reitin jo edellispäivänä peittäen vanhat jäljet.
Ensimmäisen kerran kolmion sivun oli ylittänyt susi. Liekö sama, joka hiljattain vieraili lampolassa Merijärven Vitoperällä, jää arvailujen varaan. Jokinen tietää, ettei tämä ole ainut susi näillä main, vaikka onkin ensimmäinen lajinsa edustaja, jonka jäljet on havaittu kolmiolaskennassa.
Hirvien, jäniksien, kettujen ja oravien jälkiä on siellä täällä reitin varrella. Merkintä papereihin tulee myös näädästä, kärpästä, lumikosta, saukosta, parista minkistä ja supikoirasta. Näköhavaintona pannaan ylös muutama kymmenen teertä ja pyy.
Kettuja paljon
"Aikaisempaan vuoteen verrattuna kettujen jälkiä on nyt selvästi enemmän", Jokinen kertoo. Tosin hän huomauttaa, ettei tästä sovi vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, sillä jo kilometrin päässä reitistä tilanne saattaa olla aivan toisenlainen.
Hän pitää mahdollisena kettujen määrän kasvua. Näillä main kettua ei moni metsästä. Jokinenkin pyytää mieluummin hirviä ja metsäkanalintuja.
Myös Keijo Kapiainen varoittaa tekemästä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä yhdestä kolmiosta. Riistantutkimus lähettää metsästysseuroille palautteen kymmenestä lähimmästä kolmiosta. Se antaa Kapiaisen mukaan jo melko luotettavan kuvan alueen tilanteesta.
"Yksittäisistä kolmioista ei kannata tehdä vuosien välisiä vertailuja, sillä vaikka se saattaisikin antaa oikean suunnan, sattuman osuus on kuitenkin liian suuri."