Laskiaissunnuntaita ja -tiistaita vietetään edelleen perinteisin menoin. Keskiviikon tuhkamessun yleistyminen maamme evankelisluterilaisissa kirkoissa kertoo halusta hakea vanhoja juuria. Lisäksi kirkosta etsitään entistä enemmän elämyksellisyyttä. Esimerkiksi Helsingin seurakuntayhtymässä tuhkakeskiviikon messu järjestetään 18 kirkossa.
Kyseessä on katolisen kirkon läntisestä perinteestä palautettu paastonajan aloittamisen messu, jota vietetään omin tekstein ja sävelin. Tuhkakeskiviikon messu otettiin Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkokäsikirjaan vuonna 2 000.
Kirkkovuodessa laskiaissunnuntai kuuluu pääsiäisjaksoon. Paastonaika alkaa laskiaistiistain jälkeisestä tuhkakeskiviikosta ja se kestää 40 arkipäivää. Paastonaika päättyy pääsiäissunnuntaihin. Ortodoksisessa kirkossa laskeutuminen paastoon alkaa laskiaissunnuntain iltana.
Tuhkakeskiviikko on saanut nimensä paastoon liittyneestä tuhkan sirottelusta pään päälle. Suomessakin päivää sanottiin jo keskiajalla tuhkakeskiviikoksi tai tuhkan ja säkin päiväksi.
Laskiais-nimen alkuperästä ei olla täysin varmoja. Kielentutkijat ovat päätyneet tulkintaan, jonka mukaan sana juontuu laskea-verbistä. Laskiaistiistaista alkaa paastopäivien laskeminen. Toisen selityksen mukaan laskiaisena laskeudutaan paastoon. Perinteeseen myöhemmin liitetyllä mäenlaskulla ei siis ole yhteyttä nimeen.
Laskiaisen kirkollisena aiheena on uhritie. Jeesuksen julkinen toiminta on käännekohdassa, ja vaellus Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa alkaa.
Katolisessa kirkossa laskiaisella on noin tuhatvuotiset perinteet. Niiden edeltäjänä pidetään roomalaisten saturniaalia, vuodenvaihteen juhlaa, jossa myös orjilla oli mahdollisuus runsaisiin ruokailuihin isäntiensä rinnalla.
Myöhemmin tutuksi tullut karnevaali-sana juontuu latinan kielestä ja merkitsee pidättäytymistä liharuuan syömisestä. Aihepiiriin kuuluvista juhlista lienee tunnetuin Rio de Janeiron sambakarnevaali, joka sekin kaikesta kaupallisuudestaan huolimatta liittyy laskiaiseen ja pääsiäispaaston alkamiseen.
Meillä uskonpuhdistus muutti perinnettä ja esimerkiksi viimeaikoina uudelleen käyttöön tullut tuhkakeskiviikko unohtui.
Tilalle tuli erilaista ilonpitoa, kuten mäenlaskua ja rekiajeluja. Maaseudulla laskiaisesta tuli eräänlainen työn juhla, jossa mäenlaskuun liittyneillä pitkiä pellavia -huudoilla toivottiin hyvää satovuotta.
Suomen laskiaisperinteet ovat suurelta osin peräisin Ruotsista. Paastoon pyrittiin valmistautumaan mahdollisimman tukevilla ja rasvaisilla ruuilla, kuten hernekeitolla, joka on säilyttänyt asemansa myös tämän päivän laskiaisruokana.
Keski-Euroopan katolisiin kirkkoihin saatetaan vieläkin tulla tuhkakeskiviikon messuun säkkiin pukeutuneena, mitä tuhkan sirottelun lisäksi pidetään katumuksen ja parannuksen vertauskuvana.
Saksassa alkoi 1980-luvulla yleistyä vanhakirkollisen perinteen vaaliminen teemalla Sieben Wochen ohne eli seitsemän viikkoa ilman. Sen tavoitteena ei ole pelkkä liharuuista kieltäytyminen paaston aikana, vaan henkilökohtainen itsetutkiskelu omien elämäntapojen korjaamiseksi.
"Tuhkakeskiviikon messujen suosion kasvu lienee merkki siitä, että ajatus on meilläkin valtaamassa alaa. Paastonaika tai seitsemän vapaata viikkoa saksalaisen mallin mukaan voivat tarkoittaa paitsi ruokailutottumusten muuttamista myös pidättäytymistä alkoholista ja tupakasta tai vaikkapa tv:n katselusta eli olla apuna elämäntapojen yksinkertaistamisessa", sanoo Lahden seurakuntayhtymän Launeen kirkkoherra Timo Pokki.