Toistasataa ikkunaa, joista lähes sata linnamaisen rakennuksen kahdessa tornissa. Taatusti aikamoinen urakka ikkunanpesijälle, mutta samalla myös unelmien täyttymys oululaiselle lasiyrittäjälle Riitta Runolinna-Väisäselle.
Kolmisenkymmentä vuotta lasialalla toiminut Runolinna-Väisänen haaveili oman yrityksen perustamisesta pitkään ja alkoi pitää tiffany-kurssejaan 90-luvun alussa. Lopullisen sysäyksen hän sai toissa talvena Oulun seudun ammattikorkeakoulun naisyrittäjille järjestämästä Pro Business -koulutusohjelmasta.
Yrittäjäksi hän rohkeni ryhtyä, vaikka häntä kurssilla konsultoinut yritystutkija ei maalaillut järin ruusuisia näkymiä lasialalle. "Mutta se oli vähän niin, että hän puhui kuusta ja minä maasta!" yrittäjä hymähtää.
Hän huomauttaa ennättäneensä katsella sekä lasia että yrittäjyyttä siksi monelta kantilta, että tajusi tulleensa nyt tai ei koskaan -vaiheeseen.
Kaupparekisteriin Lasitaide Runolinna Oy merkittiin runsas vuosi sitten. Yhtiön osakkaina ovat Riitta Runolinna-Väisäsen lisäksi hänen poikansa ja tämän vaimo.
Moskiittojen
kelpaa lentää
Yrityksen toimipaikan Oulun Iinatissa pitäisi olla viimeistä piirtoaan myöten valmis syyskuun lopussa. Kolmikerroksiseen, noin 280 neliön rakennukseen tulee työskentely-, myymälä- ja näyttelytiloja.
Työskentelytilat varustetaan asianmukaisilla lasiuuneilla, hiomakoneilla, juotoskäryn kohdepoistoimureilla ynnä muilla lasitaiteen valmistuksessa tarvittavilla laitteilla. Kelpaa näissä tiloissa tehdä enkelikoristeita, moskiittoja, sakusammakoita, kissalaattoja, täkänöitä, lampunvarjostimia ynnä muita lahja- ja sisustusesineitä, ihastelee lasiyrittäjä itsekin.
"Alakerroksessa pystyy pitämään lasitaiteen kursseja, kun taas keskikerrokseen tulee tilat taidelasin myymälälle ja näyttelyille. Yläkertaan etsin sopivaa vuokralaista. Sellainen voisi olla esimerkiksi suunnittelutoimisto", Runolinna-Väisänen kertoo.
Yrittäjä myöntää, ettei lasitaiteen linna ole noussut ihan pikkurahalla. EU-tukea hankkeelle heltisi 25 500 euroa, muutoin rahoitus järjestyi omasta ja miehen kukkarosta sekä pankin tiskiltä.
Kampaamoyrittäjänä aiemmin toiminut Riitta Runolinna-Väisänen ajautui lasialalle sattumalta. "Hallituskadulla sijainneesta kampaamostani oli näyteikkuna tipahtamassa alas, joten apua piti saada lasiliikkeestä. Siitä se lähti!"
Toisin sanoen kampaaja sai paitsi lasitusapua, myös aviosiipan ja uuden uran Lasiväisänen Ky:stä. Perheyritykseen pestattu nuori rouva huomasi pian asentavansa laseja asuntoihin siinä missä traktoreihinkin. Eikä mennyt kauan, kun hän alkoi kiinnostua koristelaseista.
Tunnettuja lyijylasitöiden tekijöitä oli Suomessa tuolloin vain muutamia. Tekniikkaa varjeltiin ammattisalaisuutena, eikä tiedonjanoiselle harrastajalle tahtonut löytyä opettajaa. Aluksi oppi oli ammennettava kirjaston saksankielisistä opuksista, vähän myöhemmin jatkokoulutusta tarjosivat muun muassa Limingan taidekoulu sekä Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos Kihniössä.
Riitta Runolinna-Väisänen tapaa lisäksi suunnata opintomatkoille Düsseldorfiin, jossa järjestetään joka toinen vuosi kansainväliset lasimessut. Viime kevään Saksan-reissullaan hän kävi pohjustamassa jo bisnessuhteitaan.