Oululaisen Flairfanatics ry:n treenikämpillä Hiukkavaaran vanhalla kasarmialueella soi rentouttavan monotoninen tanssijytke. Anna Stiina Junttila, 20, nappaa Boston-tyylisen ravistimen peltiosan toiseen käteensä ja puoliksi vedellä täytetyn sinisen trendivodkapullon toiseen. Pian pullo ja ravistin lentävät komeissa kaarissa edestakaisin.
Välillä pullo lipeää kädestä, mutta eipä hätää, lattiaa peittää paksu kumimatto, joka estää särkymiset. Lasinsiruista piripintaan täyttyneet roskikset paljastavat, että aina kumialustastakaan ei ole apua.
Anna Stiina Junttila on ensimmäinen ja ainoa suomalaisnainen, joka suhtautuu näyttävään baarityöskentelyyn flairtendingiin eli kotoisammin flööraukseen vakavasti. Muutamat muutkin ovat pulloja heitelleet, mutta kilpailuihin he eivät ole osallistuneet.
Junttilan ensimmäinen kisa oli tammikuun alussa, ja heti irtosi voitto.
Kyseessä oli aloittelijoiden kisa, jonka yhdeksästä osallistujasta ainoastaan kaksi oli kilpaillut aiemmin. Kunkin kilpailijan viisiminuuttinen suoritus sisälsi sekä erityistä näyttävyyttä tavoittelevaa exhibition flairia että työmäisempää working flairia, jossa pullot saattavat olla jopa täysiä.
"Jännitti sen verran, että en muista itse kisasta mitään. Odottelen dvd:tä, niin näen, miten se oikein meni. Mutta kait se näytti ihan hyvältä", neitokainen naureskelee.
Junttila on panostanut flööraukseen viime kesästä lähtien. Hänen tapauksessaan voi puhua vielä harrastuksesta, kun SM-tason viskelijöiden harjoitusmäärät lähentelevät jo huippu-urheilua.
"Toivottavasti minäkin pääsen siihen. Tykkään tästä niin paljon. Asun tällä hetkellä vielä Temmeksellä, ja sieltä on vähän hankala kulkea Hiukkavaaraan asti treenaamaan. Yritän kuitenkin päivittäin heitellä edes jossain, vaikka kotona muovipulloilla", hän sanoo.
Särkymättömän muovisen treenipullon tuntuma ei ole aidon lasipullon veroinen. Siksi Hiukkavaaran tiloissa on läjäpäin tyhjiä tai osin vedellä täytettyjä viinapulloja.
Harjoitellessa pullo valitaan yhtä lailla mukavan otetuntuman kuin oman työpaikan tarjonnankin mukaan. Yhteen malliin ei auta jämähtää, sillä kisoissa saattaa joutua paiskomaan jopa neliskanttista Cointreau-pulloa.
Junttilalla ei ole selvää käsitystä siitä, miksi flööraus on nimenomaan miesten laji. Maailmallakaan naisflööraajia ei ole kovin paljoa. Yksi syy saattaa olla aloittamisen kynnys. Omasta edistymisestään neito kiittelee Flairfanatics ry:n konkareita Pekka Paurolaa, Tomi "Metsuri" Pylvänäistä ja Juha "Bumba" Bundaa.
"Minulla on ollut sairaan hyvät opettajat. Itse en olisi varmaan oppinut mitään."
Anna Stiina Junttila on ollut ravintola-alalla parisen vuotta. Aiemmat urahaaveet eläinlääkäristä lentäjään ja poliisiin ovat ainakin toistaiseksi unohtuneet.
"Olen tykännyt ravintolatyöstä niin paljon, että haluan pysyä alalla."
"Flöörauksessakin haluan päästä eteenpäin. Toivottavasti pääsen taas mahdollisimman pian kisailemaan", hän toteaa.
"Flööraus on paitsi hienon näköistä ja hauskaa, se myös tuo uutta potkua työhön. Drinkin voi tehdä tavallisesti, mutta sen voi tehdä myös hienommalla tavalla. Itse tosin en ole vielä kovin paljoa töissä heitellyt. Se tulee sitten ajan kanssa, kun on enemmän varmuutta."
Yhdelle treenikämpän seinälle on tussattu yhdistyksen jäsenten hienoja sijoituksia erinäisissä kilpailuissa. Samaiselle wall of famelle mielii Junttilakin.