Helsinki
Muistatteko 1960- ja 1970-lukujen suuret ja jyhkeät vihreät, ruskeat ja kirkkaat lasimaljakot. Ne, joita vietiin uniikkeina valtiovierailujen lahjoiksi ja sarjatuotantovalmisteisina annettiin ja saatiin arvokkaina syntymäpäivälahjoina. Ne, jotka olivat kuin kivenlohkareita kotien ikkunanlaudoilla ja kirjahyllyssä. Eikä kirjahyllyyn sitten muuta mahtunutkaan.
Arabian museossa muistellaan noita lasin vallankumouksen vuosikymmeniä. Tosin hyvin viileästi, varovasti ja lähes tyystin ilman värejä. Mutta esillä onkin vain tunnetuimpien lasin mestareiden, Timo Sarpanevan (1926-) ja Tapio Wirkkalan (1915-1985) tuotantoa.
Sarpaneva ja Wirkkala olivat 1960- ja 1970-luvuilla uudenlaisen lasimuotoilun edelläkävijöitä, mutteivät kuitenkaan suurimpia "revittelijöitä". Heitä oli esimerkiksi Humppilan lasitehtaassa, jonka näyttely oli viime kesänä Suomen lasimuseossa Riihimäellä.
Rosolasia
Sana "rosolasi" ilmaisee vallankumouksesta paljon. Muotoilussa rikottiin lasin sileä, linjakas pinta ikään kuin vastalauseena 1950-luvun sulaville muodoille. Lasinkin haluttiin heijastavan arkaaisuutta, suomalaisuuden juuria ja uusrahvaanomaisuutta. Lasimuottien hiiltyneen puun kuviot, teräsmuotteihin kaiverretut puu- ja jäämaiset kuviot sekä vesipisara- ja jääpuikkorönsyt toivovat lasin pintaan kaivattua eksotiikkaa.
Lasistojen nimet lisäsivät eksotiikkaa etenkin Lapista ja avaruudesta: Kelo, Niva, Kuura, Aslak, Stellaria, Lunaria ja niin edelleen.
Arabian museossa ei voi välttyä kuulemasta yleisön kommentteja "noita mulla oli" ja "noita mulla on vielä." Sillä rosolasisia käyttölasistoja myytiin paljon. Olihan nuo vuosikymmenet myös aikaa, jolloin suuret ikäluokat opettelivat pöytien kattamista, snapsi- ja viinikulttuuria sekä moninaisten drinkkien tekoa.
Lasien valmistusvuodet kertovat mielenkiintoisesti, mitkä Sarpanevan ja Wirkkalan rosolaseista loppujen kestivät aikaa. Eli mitkä ovat edelleen tuotannossa ja mitkä ovat tippuneet pois kysynnän lopahdettua - tai Iittalan tehtaiden lukemattomissa omistajavaihdoksissa ja säästöruljansseissa.
Kymmenistä tuotenimistöistä on jäänyt jäljelle vain kaksi. Sarpanevan ensimmäisten rosoisten Finlandia-maljakoiden (1964) ja Juhlalasien (1968) suoraa perillistä, Festivo-kynttiläjalkoja (1970), ja Wirkkalan ensimmäistä rosolasistoa, Ultima Thulea (1968), valmistetaan edelleen. Ehkä varhaisimmat olivat sittenkin vähiten avantgardistisia.
Mutta noista hävinneistä, Senaattorista, Paadarista, Pallaksesta, Kimarasta ja Nivasta, tulee meidän kaikki sallivana aikanamme tuota pikaa ilmeisesti keräilyharvinaisuuksia.
Kiinnipuhallettu jäinen auringonlasku. Rosolasia Iittalasta Arabian museon galleriassa Helsingissä 16.3. saakka.