On aika rikkoa lasikatto lopullisesti. Naisten lahjakkuutta on hyödynnettävä paremmin liike-elämässä, eikä tässä ole kyse pelkästään tasa-arvosta. Kyse on liiketoiminnasta, ja sen suhteen naiset ovat tosissaan. Valitettavasti tämä ei käy ilmi tilastoista: Euroopan unionissa vain yksi kymmenestä johtokunnan jäsenestä on nainen, ja pääjohtajista naisia on vain kolme prosenttia. Tässä asiassa EU:ssa on edetty etanan vauhtia, sillä naisten osuus johtokuntien jäsenistä on kasvanut seitsemän viime vuoden aikana vaivaiset 0,5 prosenttiyksikköä vuodessa. Tätä vauhtia sukupuolten tasa-arvon toteutumiseen johtokunnissa menee vielä 50 vuotta!
Sukupuolten tasa-arvo on ollut yksi Euroopan unionin perusperiaatteista jo vuodesta 1957, jolloin samapalkkaisuusperiaate kirjattiin Rooman sopimukseen. Tasa-arvokilpailussa johtoon ovatkin nousemassa eräät Euroopan maat. Norja näytti mallia säätämällä jo vuonna 2003 lain, jonka mukaan johtokuntien jäsenten paikoista 40 prosenttia on varattava naisille. Espanja seurasi perässä vuonna 2007, ja Islannissa naiskiintiöt otettiin käyttöön viime vuonna. Ranskassa säädettiin tämän vuoden tammikuussa laki, jonka mukaan suurimpien pörssiyritysten johtokuntien keskeisistä paikoista 40 prosenttia on oltava naisten käsissä vuoteen 2017 mennessä. Myös Saksassa ja Itävallassa harkitaan toimenpiteitä.
Kiintiöiden eduista ja haitoista kiistellään, ja ne ovat kieltämättä varsin karkea ase naisten aseman edistämiseen. Toisaalta tulokset puhuvat puolestaan: Norjassa johtokuntien jäsenistä oli vuonna 2004 naisia 25 prosenttia, mutta vuonna 2009 jo 42 prosenttia. Espanjassa naisten osuus johtokuntien jäsenistä nousi vuosina 2006-2010 neljästä prosentista kymmeneen. Kiintiöt siis voivat parantaa tilannetta. On kuitenkin selvää, että niitä tulisi käyttää vain siirtymäkauden ajan ja viimeisenä keinona, jos mikään muu ei auta.
Ensi vaiheessa on hyvä antaa liikemaailman esittää omat ehdotuksensa. Euroopan komissio ja useat jäsenvaltioiden hallitukset järjestävät tulevien kuukausien aikana tapaamisia Euroopan johtavien pörssiyhtiöiden pääjohtajien kanssa kuullakseen heidän ajatuksiaan siitä, miten ylimmälle päätöksentekotasolle saataisiin lisää naisia yritysten omin toimin.
Tällainen yritysten itsesääntely voi olla hyvä keino viedä asiaa eteenpäin, mutta se vaatii tiukkaa seurantaa. Jos uskottavaa kehitystä ei tapahdu, seuraava askel on selvä: EU:ssa on otettava käyttöön oikeudellisesti sitovat kiintiöt, joiden noudattamista voidaan valvoa. Pallo on nyt yrityksillä.
Naisia tarvitaan yritysten johtokunnissa nyt kipeämmin kuin koskaan. Kun jäsenvaltioiden talousarvioita kiristetään ja talous pyrkii pois taantumasta, Euroopan kilpailukyvyn palauttaminen globaalilla tasolla edellyttää ennen muuta inhimillisten resurssien täysimittaista hyödyntämistä. Goldman Sachsin tekemän tutkimuksen mukaan sukupuolten tasa-arvon toteuttaminen voisi parantaa euromaiden BKT:ta jopa yhdeksän prosenttia.
Liike-elämän kannalta katsottuna asia on yhtä selvä. McKinseyn laatiman analyysin mukaan yrityksissä, joiden johtokunnissa on eniten naisia, liikevoitto on 56 prosenttia suurempi kuin yrityksissä, joiden johdossa on yksinomaan miehiä. Kyse on siis tuottavuudesta. Naisvaltaiset johtokunnat päihittävät miesten johtamat yritykset myös auditoinnin, riskeihin varautumisen ja valvonnan alalla. Naiset tekevät 80 prosenttia ostopäätöksistä, eikä nyt puhuta vain leivästä tai pesupulverista. Kuka valitsikaan perheen uuden tietokoneen?
Euroopan olisi oltava edelläkävijä johtokuntien tasa-arvon suhteen. Tätä varten tarvitaan kunnianhimoiset tavoitteet. Vuoteen 2015 mennessä johtokuntien jäsenistä olisi oltava naisia 30 prosenttia, ja vuoteen 2020 mennessä luvun tulisi olla 40 prosenttia. Ihannetapauksessa liikemaailma toteuttaa tämän tavoitteen vapaaehtoisesti. Tarpeen tullen EU on kuitenkin valmis vauhdittamaan tavoitteeseen pääsemistä myös sääntelyn avulla vuodesta 2012 alkaen.
Kun uhkana on julkisen talouden velkakriisin aiheuttama talouden ja työllisyyden hidas kasvu, EU:lla ei ole varaa jättää puolta väestön lahjakkuusreservistä käyttämättä. Osa yrityksistä on jo oivaltanut, että tasa-arvo antaa potkua liiketoimintaan, mutta osa on jäänyt jälkijunaan.
Pietikäinen on Euroopan parlamentin jäsen.