Camilla Mobergin, Markku Salon ja Vesa Varrelan teoksia on parhaillaan esillä Pohjois-Suomen taideteolliset suunnittelijat Proto ry:n kutsunäyttelyssä Lasia Galleria 5:ssä Oulussa 28.5. saakka.
Lasiseinät kiiltävät kilpaa uudessa uljaassa arkkitehtuurissa. "Arkkitehdit käyttävät lasia kuin peltiä", kiteyttää tamperelainen lasitaiteilija Vesa Varrela (s. 1957).
Kollegan, Nuutajärvellä työskentelevän Markku Salon (s. 1954) mukaan lasissa on paljon käyttämätöntä potentiaalia. Lasitaiteen ammattilaisilla olisi paljon annettavaa rakennusprojektien alkuvaiheista asti.
Varrela on Tampereella jo osallistunut muutamaan rakennushankkeeseen. Salo tietää, että lasitaiteen ja arkkitehtuurin liittoa tutkitaan.
Varrela, Salo ja Fiskarsissa työskentelevä lasitaiteilija Camilla Moberg (s. 1961) olivat tiistaina Oulussa avaamassa yhteisnäyttelyään. He uskovat vankkumattomasti, että lasi, ikivanha materiaali, on taiteilijallekin jatkuvasti täynnä uusia mahdollisuuksia.
Lasin valo
Lasin ikikirkkauteenkaan ei kyllästy. Mobergin, Salon ja Varrelan näyttelyssä kannattaa tarkastella, mitä yksin valo ja varjo tekevät teokselle ja sen ympäristölle.
Mobergin lasilieriöissä varioivat kirkas, hiekkapuhallettu valkoinen ja värillinen lasi. Moduloitu muoto muuntuu moneksi, muun muassa herkiksi valaisimeksi ja valoveistokseksi. Kiekkomaiset veistokset ovat kuin vastakohtana täynnä voimaa ja sisällä oleva täynnä väri salamyhkäisyyttä.
Samaa massiivisuutta on Salon pelkistyneissä graniitti-lasiteoksissa. "Kirkas lasi ja kivi, samaa ainetta", taiteilija itse huomauttaa. Salon muissa teoksissa on kirkkaan ja hiotun lasin barokkimaisen runsaita koosteita.
Varrelan teokset yllättävät ensin hulvattomalla leikillään. Monia materiaaleja, värejä, muotoja, ulottuvuuksia ja maalaustakin. Ja aina lasiin hiottuja, erinomaisen herkkiä koivunlehväkuvioita.
Varrelan väreissä on uutta ja erilaista. Hän käyttää tshekkiläisiä värejä, koska täkäläinen standardisoitu väriskaala on suppea. Valo luo uusiin väreihin uuden skaalansa.
Näyttelyssä kysymys sarjatuotannosta ja yksittäisestä taide-esineestä menettää merkityksensä. Kaikki on käsityötä. Sattumat, vaikkapa kuplat lasissa, varioivat sarjatkin yksilöiksi. Ja taiteilija yhdistää entisistä teoksistaan ja niiden osista uusia kokonaisuuksia.
Teollisia muotoilijoita
"Olemme alkuaan teollisia muotoilijoita Taideteollisesta korkeakoulusta", sanovat Moberg, Salo ja Varrela liki yhteen ääneen. "Tosin kaikilla on oma story", he lisäävät.
Mobergilla on taustallaan Vapaa taidekoulu, Salo käynyt Kankaanpään taidekoulun ja Varrela aluksi valmistunut teknisen käsityön opettajaksi.
Oma tarinansa on kunkin päätyminen lasitaiteilijaksi. Mobergin uraan vaikutti Nuutajärven lasinpuhaltajan Unto Suomisen tapaaminen. Salo sai 1983 työpaikan, kun Nuutajärvi etsi muotoilijaa lehti-ilmoituksella. "Silloin lasiteollisuuteen vielä palkattiin muotoilijoita", hän toteaa sarkastisesti.
Varrelan opasti lasin pariin Taideteollisen opettaja Heikki Kallio ja kalifornialaislähtöinen Studiolasi-liike. Kallion oppilaat puhalsivat itse lasia. Nyt Varrelakin työstää lasia yhteistyössä puhaltajamestarin kanssa.
Moberg, Salo ja Varrela ovat jo pitkään olleet itsenäisiä yrittäjiä. He eivät yhdy siihen, että yrittäjyys olisi taiteilijalle kahle. Heidän mukaansa taiteen tekemiseen saa enemmän aikaa, kun yritysasiat ovat kunnossa.
Kirjanpito- ja verotusasiat pitää hoitaa ammattimaisesti. Se lisää taiteilijan ammatillista uskottavuutta. Ja vaikkapa kuntien prosenttihankkeissa taiteilijan pitää olla velvoitteiltaan ja oikeuksiltaan samassa asemassa kuin arkkitehti tai insinööri.
Myös tekijänoikeusasiat ja niitä valvova Kuvasto ovat tärkeitä. Lasidesigninkin suunnittelijalle - kuten muillekin kuvataiteilijoille - kuuluu osuus esimerkiksi tuotteittensa huutokauppahinnoista.