On vaivauduttava vähän kiipeilemään tajutakseen, millainen on maapläntti, joka herättää juuri nyt Oulussa suuria tunteita. Muutaman sadan metrin pätkälle Lasaretinväylän rantaa mahtuu idyllistä puromaisemaa, ryteikköä, ränsistyneitä arvorakennuksia ja elävää vaihtoehtokulttuuria.
Oulun kaupungin ratkaisuja odotellessa ehtii käydä tutkimassa, millaista aluetta nyt halutaan kehittää. Mukaan tulevat arkkitehti, rakennushistorian tutkija ja Hupisaari-kirjailija Kaarina Niskala sekä Oulun liikekeskus ry:n toiminnanjohtaja Henna Ukonmaanaho.
Toiveissa on, että erilaiset taustat synnyttäisivät väittelyn Lasaretinväylän ympäristön tulevaisuudesta. Toive ei toteudu.
"Asuminen ei minun mielestäni tänne sovi", Niskala sanoo veden ääreen rakennetulla laiturilla. Ukonmaanaho nyökyttelee Niskalan visioille: Lasaretinväylän ympäristö pitäisi pyhittää kulttuurille ja vapaa-ajalle. Ympärillä olevien taidemuseon, Pohjois-Pohjanmaan museon ja Tietomaan tarpeet olisi syytä ottaa huomioon. "Jo olemassa olevaa tukien", Ukonmaanaho myötäilee. "Rannat pitäisi saada puistomaisiksi ja yhteiseen käyttöön."
Oulun liikekeskus ei katsele Lasaretinväylää sillä silmällä. Liike-elämä keskittyy tulevaisuudessakin ydinkeskustaan ja elävä virkistysalue täydentää kokonaisuutta. Kaupungin vetovoima lisääntyy ja tuo mukanaan niin turisteja kuin veronmaksajiakin, Ukonmaanaho ja Niskala arvioivat. "En usko, että tänne halutaan ostosparatiisia tehdä, vaan kulttuurin, olemisen ja tapahtumien alue", Ukonmaanaho sanoo.
Likimain luonnontilaisia rantapenkkoja suurempi kysymys on tulipalon runteleman vanhan sähkölaitoksen kohtalo. Oulun kaupungin vielä miettiessä vaihtoehtokulttuuriväki on ottanut rauniot omakseen.
Niskalan ja Ukonmaanahon visioidessa rakennuksen kunnostamista, myymälöitä, kahviloita ja kulttuurialan työpaikkoja, astelee tiiliseinän takaa esiin nuori mies, jonka kädet ovat harmaat laastista.
"Täällä toimii vapaita taiteilijoita. Kuvataiteilijoita, teatteria, tanssia", mies luettelee. Itse hän rakentaa skeittiparkkia. Tulipalossa irronneesta laastista sai pohjan, ja pintasementti hankittiin kolehtirahoilla.
Sähkölaitoksen sisäpihalle pitää kiepsahtaa valkoisen puuaidan vierestä. Pihalla on edelleen kyltti muistuttamassa Taiteiden yön vapaasta kentästä. Joka puolella on graffiteja ja kuvataideteoksia, joiden raaka-aineet on haalittu sähkölaitoksen raunioista. Alakulttuuriväki ei kaipaa suuria ehostustoimia, vaan vapautta touhuta. "Tämä on nykykulttuuria. Tänne saisi nykytaiteen museon tai työpajan", nuori mies sanoo. "Nyt nopeasti hakemus Oulun kaupungille", Niskala neuvoo.
Niskala johdattaa tutkimusmatkan Lasaretinväylän puiston puoleiselle patopenkereelle, jonka päälle noustuaan tajuaa seisovansa lehtipuiden rajaamalla idyllisellä puistotiellä. Veden äärelle ei kuitenkaan pääse, Ukonmaanaho harmittelee.
Hän opiskeli aikoinaan Kanadan Ottawassa, jossa kanavaan rakennettiin talvisin maailman pisin luonnonluistelurata. "Siellä saattoi luistella kilometrejä. Se oli aivan älyttömän suosittua."