Oulun Pyhän Tuomaan kirkossa on järjestetty eilen ja tänään Laestadius-seminaari. Sen esitelmissä käsiteltiin laajasti Laestadiuksen aateperintöä historian, filosofian, teologian ja kansatieteen näkökulmista.
Lars Levi Laestadius (1800–1861) oli ruotsalainen pappi, joka on antanut nimensä merkittävälle evankelis-luterilaiselle herätysliikkeelle, lestadiolaisuudelle.
Laestadiuksen ajattelu on liitetty yhtäältä valistukseen, yhtäältä romantiikkaan.
1700-luku oli valistuksen vuosisata, joka näkyi yhtäältä Ranskan vallankumouksessa, Yhdysvaltain itsenäistymisessä, porvariston nousussa aateliston ja papiston kustannuksella, maallistumisessa, eläinten ja kasvien luokittelussa sekä maatalouden järkiperäisessä tehostamisessa.
Laestadiuksen vuosisata, pitkä 1800-luku, joka ajatuksellisesti alkoi jo 1700-luvun lopulla ja kesti ensimmäiseen maailmansotaan asti, käynnistyi puolestaan Saksassa nuorison itsemurha-aallolla Goethen Wilhelm Meisterin jalanjäljissä ja jatkui tunteen ja tahdon korostuksella.
Saksassa Herder, Schelling, Schiller, Hegel ja Schopenhauer liittyivät omalla tavallaan romantiikkaan. Romantiikka korosti panteistisesti luonto-Jumalaa, maailmanhenkeä, kansallisvaltiota, rotua ja tunnetta erilaisilla korostuksilla ajattelijasta riippuen. Tekniikan kehitys, teollistuminen, teollisuustyöväen nousu uutena yhteiskuntaluokkana ja siirtomaakauppa leimasivat 1800-
lukua.
Lars Levi Laestadiuksen isä Karl Laestadius (1746–1832) työskenteli työnjohtajana Nasafjällin kaivoksella Västerbottenin läänissä Pohjois-Ruotsissa. Laestadiuksen lapsuudenympäristö kaivosteollisuudessa onkin muokannut hänen ajatteluaan valistuksen suuntaan.
Laestadiuksella oli myös saamelaiset sukujuuret. Täten alkuperäiskansa-ajattelu ja teknologinen kaivostyö eivät olleet Laestadiukselle toisiaan poissulkevia piirejä, vaan osia hänen elämänpiiristään ja kokemusmaailmastaan.
Suhteellisen vähän on tutkittu Emanuel Swedenborgin ja Lars Levi Laestadiuksen suhdetta, joka on merkittävämpi kuin on ehkä arvioitu Laestadiuksen Uppsala-taustan vuoksi.
Emanuel Swedenborg (1688–1772) oli ruotsalainen tiedemies, mystikko ja teologi. Swedenborg oli tuottelias kirjoittaja, jonka tuotanto käsittää yli neljä hyllymetriä teoksia luonnontieteiden, matematiikan, teologian ja filosofian aloilta. Swedenborg opiskeli laajalti isänsä varallisuuden turvin, julkaisi väitöskirjan klassisesta kirjallisuudesta, ja jatko-opiskeli ympäri Eurooppaa.
Vuonna 1716 Swedenborg nimitettiin Ruotsin kaivoslautakunnan jäseneksi ja vuonna 1725 hän aloitti laajat tutkimukset metallurgiassa siirtyen myöhemmin ihmisen anatomiaan ja fysiologiaan.
Myöhäiskaudellaan Swedenborg kirjoitti pääasiassa teologiasta ja keskusteli omien sanojensa mukaan vainajien henkien, muun muassa Mooseksen ja apostoli Paavalin kanssa.
Swedenborgilaisuus uskollisena liikkeenä levisi Yhdysvaltoihin ja vaikutti muun muassa Benjamin Franklinin ajatteluun. Yhdysvaltain uskonnonvapauslaki sai niinikään vaikutteita swedenborgilaisilta.
Laestadius oli varhainen arktinen ajattelija, joka Ruotsin pohjoisimmassa seurakunnassa, Kaaresuvannossa, opetteli suomen kielen ja saarnasi elävästi Lapin luontoon liittyviä kielikuvia käyttäen.
Laestadius oli merkittävä tiedemies, joka sai Ranskan kunnialegioonan ritarin arvon tieteellisestä työstään.
Laestadiuksen ajattelun tekee nykyaikaiseksi hänen ratkaisunsa transsendentalismin ongelmaan.
Platon ajatteli, että aistein havaittu todellisuus on vain varjoja luolan seinällä ja vain ideoiden ja hengen maailma on totta.
Aristoteles oli puolestaan naturalisti eikä kyseenalaistanut aistihavaintoa.
Immanuel Kantin ratkaisu 1700-luvun lopulla oli ajatus siitä, että kaikkien ihmisten ajattelua ja havaintoa yhdistävät universaalit rakenteet, joiden läpi sama todellisuus havaitaan.
Myöhemmässä transsendentalismissa Kantin ajatus esiintyi kahdessa muodossa: kielipuolue korosti kielen merkitystä todellisuuden havainnoinnissa, fysiologipuolue taas korosti aistielimiä.
Lars Levi Laestadiuksen ajattelussa luonnontiede ja kulttuurintutkimus yhdistyivät. Hän näki yhtä lailla kasvitieteen kuin myyttien tutkimuksen aitoina tieteinä.
Kun Platonin ihmisideaalina oli vankkuri, jossa järki ohjasti tahtoa ja himoa, Lestadius näki, että järki on yliarvostettu ja tahto ja passiot ohjaavat järkeä.
Ihmisen tahto ja intohimot ovat ruumiillisia ja ne ohjaavat järkeä. Sekä uskonnollinen kokemus että siveettömyys ovat ruumiillisia kokemuksia. Ruumiillisia kokemuksia on sekä hyviä että pahoja.
Ihminen rakentaa omalla toiminnallaan elinympäristön, josta hänen tunteensa nousevat. Elinympäristön rakentamiseen tarvitaan valistuksen tiedettä ja elinympäristö rakentaa tunteen ja tahdon ympäristön, joka ohjaa järkeä.
Kirjoittaja on Lapin yliopiston rehtori.