Lapuan patruunatehtaan lataamorakennuksen räjähdyksestä tulee tänään kuluneeksi 30 vuotta. Suuronnettomuudessa kuoli 40 ihmistä. Tuoreen näkökulman tapahtuneeseen tarjoaa kiirastorstaina julkaistava kirja "Patruunatehtaan räjähdys - historiaa ja muistikuvia". Alavutelainen Arto Juurakko on koonnut teokseen muun muassa omaisensa menettäneiden muistoja.
"Kirja on ensimmäinen laatuaan. Yhden fiktiivisen esityksen olen aiheesta lukenut", Juurakko taustoittaa.
Juurakko, 44, pitää teoksen julkaisemista aiheellisena. Lapualla tehtiin kirjan koostamisesta jopa valtuustoaloite.
Juurakko tarttui haasteeseen jutellessaan lapualaisten kanssa. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa kulttuurituotantoa opettava Juurakko löysi vaimonsa Lapualta.
"Tragedia on Lapualla vaiettu asia. Traumaattinen kokemus on varjostanut monen ihmisen elämää näihin päiviin asti. Elämästä ei ole uskallettu nauttia, kun on pelätty, että pian tapahtuu jotain ikävää", Juurakko tietää.
Kirjaa varten Juurakko on haastatellut noin viittäkymmentä henkilöä. Haastatteluista 32 tapahtui kasvokkain. Tietoja on vaihdettu myös puhelin- ja sähköpostikeskusteluissa.
"Kaikki on perustunut vapaaehtoisuuteen", Juurakko painottaa.
Juurakon työ alkoi syksyllä 2004. Alkuvaiheessa lapualaisille tarjottiin keskustelupiirimahdollisuutta. Asian arkuudesta kertoo ilmoittautuneiden määrä.
"Heitä oli kaksi."
Projekti oli raskas myös kirjoittajalle, vaikka tämän omaisia ei turmassa kuollutkaan. Poliisin arkistokuvat palaneista vainajista tallentuivat Juurakon aivojen kovalevylle koko loppuelämän ajaksi.
"Mutta kirjan punainen lanka on arvokkuus. Teoksessa ei mässäillä ruumiskuvilla, etsitä syyllisiä tai spekuloida räjähdyksen syyhyn liittyvillä huhuilla", Juurakko alleviivaa.
Patruunatehdas kuului aikanaan puolustusministeriön alaisuuteen. Erään teorian mukaan räjähdys oli venäläisen sabotöörin käsialaa. Juurakko ei anna huhupuheille painoarvoa.
"Siihen, mikä onnettomuuden aiheutti, ei saada lopullista varmuutta koskaan."
Juurakko paneutuu kirjassaan myös onnettomuuden jälkihoitoon. Suomalaisten auttamishalu paisui räjähdyksen jälkeen poikkeuksellisiin mittasuhteisiin.
Suurin osa uhreista oli nuoria perheenäitejä. Kirjan yksittäisistä tarinoista kenties koskettavin liittyy pienen tytön koulumatkaan. Tyttö havaitsi Lapuan taivaalle nousseen sienipilven ja pyöräili tehtaan portin luo.
"Alueelta käveli pois äidin työkavereita, mutta äiti ei tullut - koskaan", Juurakko kertaa liikuttuneena.
Lapualla järjestetään torstaina räjähdyksen muistotilaisuus.
