Kun kerran johonkin kaupunginosaan kiintyy ja kotiutuu, sinne palaa todennäköisesti takaisin.
Tämä pätee ainakin Höyhtyällä asuvan eläkeläisen Riitta-Leena Nurisalon ja Mäntylässä perheensä kanssa asuvan Taija Lappalaisen kohdalla.
Raksilassa lapsuutensa viettänyt Nurisalo kävi aikoinaan pääkaupunkiseudulla vajaan vuosikymmenen, mutta palasi takaisin muutaman kivenheiton päähän kotikulmiltaan Raksilasta, eli Höyhtyälle.
Taija Lappalainen puolestaan asui lapsuudessaan omakotitalossa Mäntylässä, muutti välillä Kempeleeseen, mutta palasi takaisin - tietenkin Mäntylään.
Muut alueet eivät ole edes hirveästi kiinnostaneet. "Sen voin sanoa, että joen toiselle puolelle en lähde" Lappalainen naurahtaa. Vaikka suuria vikoja ei kotikulmilta löydykään, on moni asia kuitenkin muuttunut omasta lapsuudesta. "Alue on tietenkin kasvanut, mutta myös maailma on muuttunut. Muistan kun aikoinaan juoksimme jo nelivuotiaina omin luvin, mutta nyt en uskalla päästää lapsiani samalla lailla menemään."
Alueen palveluita hän ei moiti. Lisäksi Mäntylästä löytyy mukavan kotoisa koulupiste. "Kiva kun lasten ei heti tarvitse mennä suurkouluun." Höyhtyän palveluihin toivoisi parannusta myös Nurisalo. "Kaipaan pankkipalveluita sekä sellaista kauppaa, josta saisi vaatteita, kenkiä ja lankoja, ettei aina tarvitsisi keskustaan lähteä. Tosin ei täältä ole pitkä matka mihinkään, ja keskustaan on hyvät kulkuyhteydet."
Pieni murheen aihe Karjasillan kirkon lähellä asuvalle Nurisalolle on Höyhtyän ostoskeskuksen rauhattomuus. Toisaalta samaisesta ostoskeskuksesta löytyy mieluisa pistäytymispaikka, Lintulammen asukastupa.