Ruukkilainen perheenäiti Sini Yrjänä on elänyt päällisin puolin normaalia elämää, vaikka hän on kantanut pitkään sisällään kipeää salaisuutta.
Yrjänä joutui lapsuudessaan 1970-luvulla hyväksikäytön uhriksi. Tuolloin hän oli 7–8-vuotias.
–Tajusin sen verran, että jotain kamalaa oli tapahtunut, mutta muita sanoja minulla ei asialle vielä silloin ollut. Uskottelin itselleni, että olen vain kuvitellut koko asian. Kun kuvat hyväksikäytöstä nousivat mieleeni, kieltäydyin ajattelemasta tapahtunutta.
Anteeksipyyntö esti puhumasta
Eräänä aamuna liki 30 vuotta sitten hyväksikäyttäjä istui autossa odottamassa 20-vuotiasta Yrjänää, joka oli tulossa hoitamaan hänen lapsiaan.
–Hän pyysi minulta anteeksi. Annoin anteeksi, kun en muutakaan voinut. Traumatisoiduin uudelleen, sillä anteeksipyyntö tarkoitti sitä, että tapahtunut olikin siis totta. Hän oli siis tiennyt, mitä oli tehnyt.
Hyväksikäyttäjä pesi kätensä asiasta, mutta Sini Yrjänää anteeksipyyntö esti puhumasta asiasta.
–Yritin suojella hänenkin lapsiaan, ja kannoin kamalaa taakkaa toisen puolesta. Aina kun mediassa nousi hyväksikäyttöön liittyviä asioita, romahdin ja juoksin piiloon itkemään.
Yrjänä jatkoi elämäänsä, eikä uskaltanut puhua asiasta kenellekään.
–Vuonna 2008 tajusin ensimmäisen kerran, että hyväksikäyttö on asia, joka estää minua elämästä.
”Kuin olisin pettänyt miestäni”
Vuonna 2010 Yrjänä oli valmistumassa valokuvaajaksi. Opiskelukaveri otti hänestä muotokuvia, joiden perusteella hän sai kuulla olevansa ”avoin” ja ”helposti lähestyttävä”. Kommenteista tuli ristiriitainen ja valheellinen olo.
Hän ahdistui ja alkoi voida huonosti myös fyysisesti. Eräs sukulainen havaitsi tämän ja rupesi kyselemään syytä. Hänelle Yrjänä paljasti asian.
Kun hän rohkaistui kertomaan asiasta omalle miehelleen, hänelle puhkesi paha ihottuma ympäri kehoa.
–Tuntui kuin olisin pettänyt miestäni, kun en ollut tämmöistä asiaa kertonut yli 20 avioliittovuoden aikana.
Mies järkyttyi, mutta pysyi Yrjänän tukena ja rohkaisi häntä terapiaan.
–Kerroin isoimmille lapsilleni traumastani. Olen ollut poissaoleva äiti, ja myös lapset ovat kärsineet pahasta olostani. He ovat myöhemmin sanoneet, että asiasta kertominen on ollut parasta, mitä olen heille antanut. Nyt he ymmärtävät, mistä oli kyse. Vika ei ollutkaan heissä.
Hyväksikäyttäjä vähätteli tekoaan
Terapiaan lähtö ei ollut helppoa, sillä Yrjänän oli vaikea luottaa keneenkään. Lisäksi hän ei halunnut kokea pettymystä. Kun terapeutti löytyi, Yrjänä tivasi tältä, tietääkö tämä ketään, joka olisi selvinnyt vastaavasta.
–Minua olisi auttanut, jos olisin tiennyt yhdenkään selvinneen. Silloin päätin, että jos itse joskus selviän, annan kasvot asialle ja esiinnyn omalla nimelläni.
Terapian aloitettuaan Sini Yrjänä otti yhteyttä hyväksikäyttäjäänsä. Niin tekivät myös terapeutti ja hänen miehensä.
–Hän osittain myönsi tekonsa, mutta vähätteli sitä.
Myöhemmin hyväksikäyttäjän perheestä tehtiin lastensuojeluilmoitus.
Koskettaa myös lähipiiriä
Prosessin aikana Yrjänä on perustanut kuuden naisen vertaisryhmän Ihanaiset. Heidän kanssaan hän toteutti voimauttavan valokuvan menetelmää hyödyntäen kirjan Piilosta – Ihanaisten matka minuuteen.
Siinä hän ja viisi muuta seksuaalista väkivaltaa kokenutta naista esiintyvät omilla nimillään ja kasvoillaan. Kirjassa käydään läpi hyväksikäytön jättämiä jälkiä kuvin ja sanoin.
–Hyväksikäyttö ei ole koskaan vain uhrin ja tekijän välinen asia. Se koskettaa myös monia ihmisiä hyväksikäytetyn lähipiirissä. Minulla se on vaikuttanut kaikkiin ihmissuhteisiini vääristävästi. Omakuvani on ollut niin huono, että en ole pystynyt päästämään ketään lähelleni. Lisäksi olen joutunut salaamaan ison osan itsestäni. Vertaisten ja terapian kautta myös aidot ystävyyssuhteet ovat syventyneet, Sini Yrjänä sanoo.
Ahdistus oli aina läsnä
Viimeisen vuoden aikana Sini Yrjänä on kokenut uudenlaista, keventynyttä oloa, jollaista hän ei tiennyt olevan olemassakaan.
–Ennen en pystynyt tuntemaan mitään tunteita ilman ahdistusta.
Valokuvaajaksi kuusi vuotta sitten valmistunut Yrjänä on tavannut muitakin hyväksikäytön uhreja ja kuvannut monia heistä.
–Onkohan montakaan sukua, jossa ei olisi jossakin kohti historiaa jotakin vastaavaa tapahtunut? Jos tunnet sata ihmistä, joukossa on varmasti joku, jota asia jollakin lailla koskettaa.
Sini Yrjänän Piilosta-kirjaan pohjautuva valokuvanäyttely on esillä Kempeleen kirjastossa maaliskuun ajan. Sen jälkeen näyttely lähtee kiertoon muun muassa Sieviin, Lumijoelle ja Ruukkiin.
