Lapsuus ja sen monet kasvot näyttäytyvät Turun taidemuseon uudessa näyttelyssä. Näyttelyn pohjavire on historiallinen, sillä se koostuu 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun lapsikuvista. Työt on valittu pääosin museon omista kokoelmista.
Nykytaiteen henkeä näyttelyyn puhaltavat Tommi Toijan keramiikkaveistokset. Maalauksia kommentoimaan sijoitetut alle puolen metrin kokoiset sympaattiset hahmot antavat mahdollisuuden katsoa tuttuja klassikkoteoksiakin uudella tavalla. Mielenkiintoista vuorovaikutusta syntyy, vaikka veistoksia ei olekaan tehty juuri tätä näyttelyä varten.
Näyttely on ripustettu teemoittain. Liikkeelle lähdetään lapsuuden käsitteestä.
-- Lapsiin alettiin suhtautua yksilöinä vasta valistuksen ajan ja Rousseaun myötä. Se näkyy myös taiteessa, kertoo näyttelyn kuraattori Susanna Luojus.
Monille lapsuus merkitsee sokerihuurrettuja kauniita muistoja, mutta siihen mahtuu myös pettymyksiä, surua ja kipua. Näyttely kulkee lapsen rinnalla arjessa, jossa lapset joutuivat hoitamaan oman osansa taloustöistä. Mukana on myös kuolema, joka reilut sata vuotta sitten korjasi noin joka kolmannen lapsen ennen 15:ttä ikävuotta.
Näyttelyn taiteilijanimiä ovat muun muassa Helen Schjerfbeck, Hugo Simberg, Ellen Thesleff ja Pekka Halonen.
Pikku-ukkelit puhuvat suurista asioista
Helsingissä asuva 32-vuotias Tommi Toija nimittää veistoshahmojaan ukkeleiksi, vaikka korostaakin, että ne ovat sukupuolettomia. Ukkeleiden kantaisä oli esillä Mäntän kuvataideviikoilla kolme vuotta sitten. Sen jälkeen sisarusparvea on syntynyt nelisenkymmentä.
Hahmot ovat lapsenoloisia, niin monet niiden nimistäkin, kuten esimerkiksi Purkkapallopoika.
-- Ne ovat kuitenkin enemmän aikuisia. Myös teemani ovat aikuisten asioita. Aikuisellakin voi pallo karata käsistä, sanoo Toija viitaten teokseen Leikin loppu, jossa pieni onnettoman näköinen hahmo seisoo katkennut narunpätkä kädessään suuren punaisen ilmapallon kiitäessä korkealla ilmassa.
Toija synnyttää ukkeleitaan punasavesta. Polton jälkeen hahmot saavat lopullisen muotonsa raspeilla ja viiloilla. Perinteisen lasituksen sijasta hän käyttää joskus öljyvärejä, joskus värikyniä.
-- Muotoillessani työskentelen nopeasti ja ilman tiettyä tarkoitusta. On parempi kuunnella työtä kuin ruveta sanelemaan sille jotain. Jos jokin hahmo ei etene, panen sen syrjään ja jatkan toisesta.
Turussa Toijan ukkelit esiintyvät ensimmäistä kertaa vanhojen mestareiden maalausten rinnalla.
-- Ovat ainakin hyvässä seurassa! Omiin töihin löytyy uusia ulottuvuuksia aivan eri tavalla kuin silloin kun ne seisovat tyhjässä tilassa. Yhteistä monelle hahmolle ovat enemmän tai vähemmän punoittavat kasvot.
-- Jos seisoo yksin kaikkia vastaan, pää rupeaa väkisinkin punottamaan, taiteilija selittää. Lapsuudesta-näyttely on avoinna tammikuun 7. päivään saakka.