Satakuuskytneljä, hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen huikkasi maanantaina sykelukemansa kesken sauvaloikkaharjoituksen. Saarinen haki kymmenen tiukkaa nousua käsittäneellä harjoituksella terävyyttä ja voimaa lihaksiinsa.
"Viime vuoden tiukat tappiot voi sitten kääntää niukoiksi voitoiksi", Saarinen naurahti.
Syke ei noussut taivaisiin ja palautuminen oli nopeaa, mikä kertoi erinomaisesta alkutalven vireestä.
Saarinen kutsui toimittajat seuraamaan harjoitustaan itselleen tärkeisiin maisemiin. Hän veti loikkatreenin muutaman sadan metrin päässä lapsuudenkodistaan Hollolan Tiilijärven rantamaastoissa. Omaan kotiinkin ehti juoksemalla kymmenessä minuutissa.
"Ilman näitä maastoja ja lähellä olevia Tiirismaan nousuja minusta ei olisi tullut hiihtäjää", Saarinen kuvasi.
30-vuotias Saarinen on kehittynyt ammatissaan jo mestariluokkaan, mutta vielä on parannettavaa. Hollolalainen aikoo puristaa sekunteja loppuajoistaan etenkin ylävartaloa kehittämällä.
"Tasatyöntö on kehittynyt. Kun kokeilin vanhoja paitojani, niin ne ottivat hartioista kiinni. Kai sitä poweria on tullut", Saarinen sanoi Vierumäellä pitämässään tiedotustilaisuudessa.
Perustasolla palkintopallille
Saarisen kehityskaari lupaa kovia aikoja hänen kilpakumppaneilleen. Jo viime talven lumilla hänelle soviteltiin hiihtokuningattaren roolia MM-menestyksen ansiosta.
Hollolalainen voitti uransa ensimmäisen henkilökohtaisen maailmanmestaruuden, kun sai itsestään parhaan irti Liberecin kymmenellä kilometrillä. Mitalisaalis karttui lisäksi viestin ja parisprintin kultamitaleilla ja yhdistelmähiihdon pronssilla.
"Ihmiset ovat sanoneet minulle, että minä aina vaan voitan. En minä nyt niin paljon ole voittanut, maailmancupeissakin yleensä vain kisan vuodessa", Saarinen laskeskeli.
Alkavalla kaudella hän aikoo saada voittorytmin tihenemään. Jos perustaso nousee sellaiseksi, että viikosta toiseen voi taistella maailmancupin palkintopallisijoista, siitä on helpompi nousta yksittäisten kisojen voittajaksi.
"Viime kaudella itseluottamukseni nousi, kun tajusin, että olen kehittynyt vapaalla hiihtotavalla niin, että pystyn silläkin taistelemaan kärkisijoista", Saarinen sanoi.
Tuon Saarinen havaitsi jo maailmancupin avauksessa Jällivaarassa, jossa hän oli vapaan kympillä häkellyttävästi kolmas. Viikkoa myöhemmin Rukalta heltisi voitto paraatimatkalta perinteisen kympiltä, ja siinä menestyskauden lähtölaukaus olikin.
Olympiamitali tärkein tavoite
Vaikka maailmancup rytmittää kauden, kaiken aikaa takana luuraa kuitenkin Vancouver. Olympialaiset ovat ne kisat, jotka mielessään Saarinen lähtee marraskuun alussa alkavaan kilpailukauteen.
"Jos en voita Vancouverista henkilökohtaista olympiamitalia, niin sitten ei auta kuin jatkaa uraa Sotshiin 2014. Olen ehdottomasti pettynyt, jos en tule Vancouverista kotiin mitalin kanssa", Saarinen sanoi.
Ennestään Saarisella on olympialaisista parisprintin pronssi, jonka hän saavutti Virpi Kuitusen kanssa Torinon kisoissa 2006. Henkilökohtaisissa lajeissa Saarisen tähänastinen olympiahuippu on seitsemäs sija 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan kisasta.