Miten lapset kokevat aikuisten asioita tässä ajassa, jossa työuupumus, ainainen kiire, narsismi ja välinpitämättömyys ovat arkipäivää?
Kysymys on ollut tärkeä näytelmäkirjailija Anna Krogerukselle. Hänen tuoreimmissa näytelmissään korostuu juuri lapsen näkökulma. Kun asioita tarkastellaan lasten rehellisin silmin, ne asettuvat aikuisillekin aivan uuteen valoon.
Krogeruksen läpimurtonäytelmä, kriitikkojen ylistämä ja Kritiikin kannukset -tunnustuksella palkittu Rakkaudesta minuun, sai ensi-iltansa viime vuoden puolella Kansallisteatterissa. Tampereen Teatterikesässä nähtiin sen ohella myös Krogeruksen ensimmäinen lastennäytelmä Isin talviuni. Nyt Kajaanin kaupunginteatterin dramaturgina ja näytelmäkirjailijana työskentelevä Krogerus (s. 1973) tuntee olevansa selkeästi nuoren uransa taitekohdassa. Tutuiksi tulleista aiheista olisi uskallettava ottaa askel johonkin uuteen.
-- En vielä tiedä, mitä se uusi olisi. Yhdestä asiasta pidän kuitenkin kiinni: kirjoittamisen pitää olla leikkiä.
-- Kun kirjoittamisesta uhkaa tulla lamaannuttavaa suorittamista, palautan mieleeni sen, mitä leikki merkitsi itselleni lapsena. Kun muistaa maailmat, joita silloin piirsi ja kuvitteli, saa takaisin tekemisen ilon ja voiman, kirjailija puhuu.
Lapsuuden suljetut tunteet
Krogerus kuvailee kirjoitusprosessinsa olevan lähellä säveltämistä tai ainakin runojen kirjoittamista. -- En näe tapahtumia visuaalisesti. Muistan pitkänkin ajan takaa, mitä joku on jossain tilanteessa sanonut. Kun kirjoitan, saatan viilata lauseiden rytmiä ja pilkun paikkaa piinallisuuksiin asti.
Krogerus uskoo, että epäonnistumisen pelko ja hyväksytyksi tulemisen epävarmuus seuraavat tekijää aina. Hän nosti aiheen rohkeasti pinnalle Jyväskylässä ensi-iltansa saaneessa näytelmässä Heikko esitys!. Aihe herätti keskustelua, paljastettiinhan siinä taiteentekijöiden pahimmat painajaiset, inhimilliset heikkoudet.
-- Itsekritiikki ja alitajuiset pelot ovat hyvä vastus ja käyttövoima, mutta niiden alle ei ole varaa musertua, kirjailija korostaa.
Krogerus itse löysi paikkansa näytelmäkirjailijana ja dramaturgina vasta valmistumisen loppuvaiheissa. Opiskeluaikoinaan Tampereen yliopistossa, Oriveden opistossa ja lopulta Teatterikorkeakoulussa hän ahmi teatteria mahdollisimman laajasti.
Kirjoittajana tutkittavaksi nousivat ikään kuin itsestään lapsuuden suljetut ja käsittelemättömät tunteet: isovanhempien kuolema, oman vanhemman masennus. -- Joistain asioista puhuminen kotona ääneen oli vanhempieni sukupolvelta kiellettyä. Kotona oli myös paljon edellisiltä sukupolvilta perittyjä tavaroita. Ne olivat jotain käsittämätöntä, jäännöksiä mystisestä mustavalkoisesta menneisyydestä, Krogerus muistelee.
-- Nuo kummalliset tunteet, lapsuudet kuiskaukset, ovat nyt muuttuneet huudoiksi, joihin minun on ollut pakko vastata.
Yhteisöllinen Kajaani
Krogeruksella on takanaan vuosi Kajaanin kaupunginteatterissa. Edessä on vielä kahdesta neljään vuotta.
-- Teatterimaailmassa kysellään, missä on nykyteatterin yhteisöllisyys. Kajaanissa arvostan sitä, että yhteisöllisyys on siellä totta. Näytelmiä tehdään yhteistyössä seurakunnan ja päiväkotien kanssa.
-- Minulla on myös sellainen tunne, että sillä tavoin teatteri on lähempänä tavallista ihmistä.
Jatkossa Kainuussa keskitytään erityisesti tuottamaan uusia kotimaisia lastennäytelmiä, sillä ne ovat maassamme tällä hetkellä harvassa. Syyskuussa ensi-iltaan tulee Krogeruksen käsikirjoittama nukketeatterinäytelmä Kutistettu poika.
-- Parhaillaan työstän ensimmäistä näytelmääni isolle näyttämölle. Jatkossa haluaisin myös näytellä. Tähän mennessä olen ainoastaan paikkaillut sairastapauksia, hän naurahtaa.
Dramaturgina Krogerus osallistuu niin ikään Oulun läänin alueteatterina toimivan Kajaanin kaupunginteatterin ohjelmistosuunnitteluun ja pitää lukupiiriä. Huono puoli Kainuun sydämessä on se, ettei teatterin ulkopuolella ole nuorelle menevälle naiselle niin paljon tarjottavaa kuin tämä toivoisi.
-- Onneksi saan pian seurakseni koiranpennun paikkaamaan tyhjiötä, ennestään kahden kissan omistaja hymyilee -- ja kuulostaa aivan palkitun näytelmänsä päähenkilöltä, pikku Sylvialta.
