Jos haaveilit lapsena turhaan hevosesta, hanki isona norjanvuonohevonen, neuvoo inarilainen Satu Natunen kaikkia hevoshulluja.
"Halusin lapsena hevosen, mutta koskaan se ei ollut mahdollista. Aika ja paikka eivät vaan sopineet", aikuisena hevostytöksi ryhtynyt Natunen kertoo ja sukii tyytyväisenä vuonohevostamma Norgen vaaleankellertävää selkää.
Natunen asui pikkutyttönä Utsjoen Karigasniemellä, jonka naapurissa Norjan Levajoella on yhäkin ratsutila.
"Hevoshaan aidalla roikuttiin ja joskus vähän ratsastettiinkin tallin vuonohevosilla", hän kertoo ensimmäisestä kosketuksestaan "vuoniksiin".
Inarin kirkonkylällä, heti Natusen Ravintola ja Majatalo Villa Lancan takana käyskentelee tamma Snilli. Sen varsa Sarakka syntyi Inarissa kauniin aurinkoisena päivänä ja sai nimensä muinaisen saamelaisen naisjumalan mukaan.
Sarakka nyhtää tuoretta ruohoa yhä emonsa kyljessä, vaikka onkin hyvää vauhtia aikuistumassa.
"Vuonohevoset jopa hoitavat yhdessä laumansa varsoja ja imettävätkin porukalla", Natunen kiittelee lauhkeaa hevosrotua.
"Minua viehättää vuonohevosissa niiden alkuperä. Ne ovat perua viikinkien ajoilta ja Ranskan ikivanhoissa luolamaalauksissakin on ehkä kuvattuna juuri vuonohevosia", Natunen kertoo.
"En ole mikään hyvä ratsastaja. Vuonohevoset ovat kilttejä ja helppoja käsitellä, mutta silti laji on hyvin kestävä. Harrastuksen helppoutta lisää sekin, että ne syövät heinää ja leipää."
Natusen Norge ja Tinja Myllykankaan Paroni kopsuttelevat tasaiseen tahtiin metsätiellä Inarin Tirrossa. Viisivuotias vuonohevosruuna Paroni kuuluu koirafarmiyrittäjä Tinja Myllykankaan tilan asukkaisiin.
"Ratsastaminen on hyvää liikuntaa ja vastapainoa pitkille työpäiville."
Vuonohevoset ovat hailakan keltaiseen taittuvia, ja karvan värejä on viisi. Vuonohevosen tunnistaa keskellä selkää kulkevasta tummasta juovasta, siimasta.
"Harjan keskiosassa on tumma raita. Harja leikataan pystyksi irokeesiksi niin, että se korostaa kaulan jykevyyttä", Natunen näyttää Norgea, joka on tilan hevosista ainoa suoraan Keski-Norjasta tuotettu.
Inarin vuonohevoset eivät ole näyttelyhevosia, mutta siitä huolimatta niiden häntä leikataan oikeaan mittaan maata hipovaksi ja otsatukkakin saa kasvaa pitkäksi.
Espanjasta Granadasta oliiveja ja oliiviöljyä tuottava Natunen on myös saamelainen käsityöläinen, joka tunnetaan muun muassa kettuaiheistaan.
"Vuonohevoset inspiroivat minua älyttömästi, kuten niistä tehdyt luolamaalauksetkin", Natunen miettii.
Ehkä jo lähivuosina vuonohevosten värimaailmaa toistuu Natusen tekemissä villapaidoissa ja hevosmatkamuistoissa.