Oussynou Nboge, 7, on tuleva lapsityöläinen - yksi Afrikan miljoonista. Paljaisiin polviin asti roikkuva tahrainen miesten puvuntakki yllään hän vaeltaa peltipurkin kanssa länsiafrikkalaisen miljoonakaupungin Dakarin ruuhkaisia katuja aamukuudesta alkaen.
Purkkia poika ojentaa vastaantulijoille. Iltaan mennessä siihen kertyy 30 sentin edestä tavaraa: leipää, riisiä, sokerinpaloja, kynttilänpätkä, jokunen kolikko.
Senegalin pääkaupungin pienet kerjäläiset kantavat ansionsa maraboulle, pyhälle miehelle. Hän tarjoaa sitä vastaan yösijan talonsa pihalla sekä lupaa opettaa oppilailleen, talibeille, Koraania ja lukutaitoa. Jos tienestit jäävät liian pieniksi, antaa marabou selkään. Opetuskin on usein silmänlumetta.
Malli on yleinen Senegalissa. Köyhät maaseudun vanhemmat antavat lapsensa kaupunkiin oppipojiksi uskotellen heidän saavan siellä paremmat olot ja enemmän koulutusta.
Poikien tulevaisuus on toivoton. Kun he kasvavat eivätkä herätä enää kerjätessään sääliä, marabou häätää heidät luotaan.
Lasten oma
työmarkkinajärjestö
Lapsityö on kehitysmaiden suurimpia ongelmia. Eniten lapsityöläisiä on väkirikkaassa Aasiassa, mutta tilanne on silti vaikein Afrikassa.
Siellä kaksi viidestä, 80 miljoonaa, 5-14-vuotiaasta raataa pienestä pitäen. Toisin kuin Aasiassa (21%) ja Latinalaisessa Amerikassa (17%), suhdeluku ei viime vuosikymmeninä ole laskenut, vaan kasvaa.
Teollisuusmaissa vallitsee käsitys, että ongelma voidaan ratkaista vain kieltämällä lapsityön tekeminen.
"Ei se ole realistinen vaihtoehto. Afrikka on täynnä nuoria, jotka työskentelevät ansaitakseen joko elantonsa tai maksaakseen koulunkäyntinsä. Monet perheet ovat todella köyhiä. Lapsi, jolle kukaan ei tuo syötävää, kuolee jos ei itse hanki sitä. Älkää kieltäkö meiltä työntekoa, jos ette pysty antamaan mitään tilalle", puuskahtaa Aimé Bada.
Bada on entinen lapsityöläinen joka nykyään ajaa heidän etujaan. Hän on nuorten itsensä perustaman ja ylläpitämän Afrikan lapsityöläisten liikkeen AMWCY:n perustajajäseniä.
AMWCY on kuin lasten oma työmarkkinajärjestö. Se neuvottelee hankalien työnantajien kanssa, lobbaa viranomaisia ja tukee oikeuksistaan tietämättömiä lapsityöläisiä.
Järjestö syntyi toistakymmentä vuotta sitten Dakarin kotiapulaisten aloitteesta.
Mielenilmaus herätti huomiota muuallakin kuin Senegalissa. Syksyllä 1994 Bada oli jo Norsunluurannikolla perustamassa järjestöä. Siellä laadittiin lista lasten perusoikeuksista.
"Niitä ovat oikeus oppia ammatti, pysyä halutessaan kotikylässään, levätä sairaana, oppia lukemaan, saada leikkiä ja tulla kuunnelluksi. Niin myös turvallinen työympäristö, kevyt ja säädelty työ sekä mahdollisuus oikeusapuun", Bada luettelee.
Nyt AMWCY:llä on 18 Afrikan maassa 400 osastoa ja 60 000 jäsentä. Osastot työskentelevät katutasolla, arjen ongelmien parissa.
"Jäsenmäärän kasvu on lisännyt vaikutustamme. Ei kotiapulaisia voi piiskata siten kuin ennen, nyt he tietävät mihin valittaa. Ja työnantajat tietävät myös, että he valittavat. Ansiotkin ovat parantuneet", miettii Bada.
Suomi mukana
tukemassa
Suomi on nousemassa afrikkalaisen lapsityöläisjärjestön keskeiseksi tukijaksi.
Kolmen vuoden mittainen ja miljoonan euron arvoinen yhteistyösopimus allekirjoitettiin vastikään Dakarissa, jonne lapsityöläiset kokoontuivat eri puolilta Afrikkaa.
Avun kanavoi ja hankkeen toteuttaa Suomen Plan. Plan on kansainvälinen kehitysjärjestö, jonka tavoitteena on parantaa kehitysmaiden lasten ja heidän elinyhteisöjensä elämänlaatua.
Yhteistyö Suomen Planin kanssa antaa AMWCY:lle mahdollisuuden yhtenäistää nopeasti kasvaneen järjestön rakennetta. Sen avulla lapsityöläiset voivat kehittää omaa varainhankintaa, järjestää koulutustilaisuuksia, osallistua kansainvälisiin lapsikokouksiin ja levittää katutasolla tietoa toiminnastaan.
Työsarkaa kun on yhä runsaasti, eri puolilta Afrikkaa Dakariin kokoontuneet lapsityöläiset muistuttavat:
"Ongelmiemme alkulähde on köyhyys. Eikä se ole vähentynyt. Onko se meidän, kehitysjärjestöjen vai maittemme hallitusten vika?"
Toinen perusongelma on, että lasta pidetään usein yhä "vain" lapsena.
"Kun lapsi alkaa vaatia oikeuksiaan tai valittaa huonosta kohtelusta, palkan pimittämisestä tai valtavasta työtaakasta, hänestä yleensä lavastetaan uppiniskainen tai varas. Ketä poliisi uskoo - köyhää lapsityöläistä vai aikuista työnantajaa?" kysyy mauritanialainen lapsityöläinen Amadou Djiby Diallo.