Sadattuhannet suomalaislapset elävät köyhyydessä. Lapsiköyhyys on romahtanut samalle tasolle kuin 1970-luvun Suomessa.
Lapsiköyhyys on lähes kolminkertaistunut edellisestä lamasta. 2000-luvun hyvien vuosien talouskasvu ei koskaan yltänyt köyhimpiin lapsiperheisiin.
Köyhyys on yleisintä yksinhuoltajaperheissä, mutta lapsiköyhyys on tuttu asia myös suurperheissä. Riskitekijöitä köyhyyteen ovat vanhempien työttömyys, matala koulutustaso ja vanhempien nuori ikä.
Kahden vanhemman perheissä perheen tulotaso kohenee yleensä nopeasti pikkulapsivaiheen jälkeen, mutta yksinhuoltajaperheissä vasta myöhemmin, lasten ollessa jo kouluiässä.
Suurin syy lapsiperheiden ahdinkoon on se, että tulonsiirrot kuten lapsilisät ja kotihoidontuki ovat jääneet ajastaan jälkeen. Pienistä korotuksista huolimatta suurta ja mullistavaa ei ole tapahtunut sitten 1990-luvun suurten lamavuosien, jolloin etuuksia leikattiin rankalla kädellä.
Tulonsiirrot ovat yhä edellistä lamaa alemmalla tasolla. Suhteellisen köyhyyden ohella monissa lapsiperheissä koetaan myös todellista aineellista puutetta ruuasta, vaatteista ja tavarasta.
Kaikki tunnustavat, että työ on parasta lääkettä köyhyyden torjunnassa. Aina työtä ei kuitenkaan ole saatavilla tai sen vastaanottaminen on mahdotonta. Palkkatyökään ei välttämättä pelasta köyhyydeltä, sillä työstä saatava ansio voi olla niin pieni, ettei se millään riitä perheen tarpeisiin.
Varsinkin yhden huoltajien talouksissa on huomattu työaikojen muuttuminen epätyypillisiksi, jolloin lastenhoidon järjestäminen osoittautuu usein ylivoimaiseksi. Vaikka lapsilla on subjektiivinen oikeus päivähoitoon, sitä on monin paikoin vaikea saada virka-ajan ulkopuolella.
Suurperheissä puolestaan on usein käytännön sanelema pakko, että vain toinen vanhemmista voi osallistua palkkatyöhön.
Köyhyyden seurauksena lapset jäävät osattomiksi, kun heillä ei ole varaa olla mukana kaveripiirin harrastus- ja kulutusriennoissa. Pienituloisten perheiden on usein vaikea hankkia lapsilleen uusia vaatteita ja urheilutarvikkeita, jolloin lapset häpeävät köyhyyttään.
Lapset ja nuoret kantavat köyhyyden taakkaa ja ovat huolissaan vanhempiensa jaksamisesta. Köyhyys koskettaa kaikkia perheenjäseniä ja lapset murehtivat, miten ostokset ja laskut saadaan maksetuksi.
Pätkätyöläisyyden, työttömyyden, syrjäytymisen, pienipalkkaisuuden ja sosiaaliturvan riittämättömyyden tilkkeeksi tarvitaan yhteiskunnan nykyistä vankempaa vastuunkantoa. Työn ohella lapsiperheet tarvitsevat tulonsiirtoja.
Esillä on ollut lapsilisien sitominen indeksiin, maksuajan pidentäminen, kotihoidontuen ja toimeentuloturvan korottaminen. Suomessa sosiaaliturva on vain kohtuullista eurooppalaista tasoa.
Etuuksien korotus näyttää epätodennäköiseltä, sillä edessä oleva vakauttaminen pikemminkin karsii kuin lisää tulonsiirtoja.