Lap­si­per­hees­sä maistuu itse tehty ar­ki­ruo­ka

Suomalaiset suhtautuvat valmisruokiin entistä sallivammin ja niitä käytetään enemmän, mutta toisaalta samoja ihmisiä kiinnostaa kovasti myös ruoanlaitto, toteaa tutkimuspäällikkö Johanna Mäkelä Kuluttajatutkimuskeskuksesta.

Anu ja Pasi Leinosen perheessä syödään päivällistä viiden aikaan. Ruokailu on tärkeä perheen yhteinen hetki, jolloin suljetaan televisio ja vaihdetaan päivän kuulumisia. Vanhempien apuna pian viisivuotias Aino, kuusivuotias Juho ja 12-vuotias Roope. Iltapalaa syödään harrastusten jälkeen kahdeksalta.
Anu ja Pasi Leinosen perheessä syödään päivällistä viiden aikaan. Ruokailu on tärkeä perheen yhteinen hetki, jolloin suljetaan televisio ja vaihdetaan päivän kuulumisia. Vanhempien apuna pian viisivuotias Aino, kuusivuotias Juho ja 12-vuotias Roope. Iltapalaa syödään harrastusten jälkeen kahdeksalta.
Kuva: Jukka Leinonen

Suomalaiset suhtautuvat valmisruokiin entistä sallivammin ja niitä käytetään enemmän, mutta toisaalta samoja ihmisiä kiinnostaa kovasti myös ruoanlaitto, toteaa tutkimuspäällikkö Johanna Mäkelä Kuluttajatutkimuskeskuksesta.

Mäkelän mukaan vastakkainasettelu kertoo paitsi ruokakulttuurin elämisestä, myös siitä, että suomalaisessa ruokapöydässä on tilaa perinteisille ruoille, samalla kun uudentyyppiset makuelämykset otetaan innostuneesti vastaan.

"Yksi osa lautasesta on kiinni perinteessä ja toinen osa tulevaisuudessa", Mäkelä summaa.

Määritelmä kuvaa hyvin myös oululaisten Anu ja Pasi Leinosen perheen arkiruokailua. Useimpien lapsiperheiden tapaan Leinosten arki on kiireistä: perheen isä käy töissä, äiti opiskelee ja 4- ja 6-vuotiaat lapset ovat päivän hoidossa. Viiden aikaan koti kuitenkin hiljenee ja perhe rauhoittuu ruokapöytään, jossa jutellaan päivän tapahtumista.

"Ruokahetket ovat tärkeitä myös perheen vuorovaikutuksen kannalta", Anu Leinonen huomauttaa.

Leinosten arkiruoka valmistetaan suurimmaksi osaksi alusta loppuun itse. Pitsaa ja hampurilaisia syödään silloin tällöin, ja valmisruokiin turvaudutaan kerran tai kahdesti viikossa.

"Lapsille kova sana on maksalaatikko", Pasi Leinonen lisää.



Jauhelihakastike
on lasten suosikki


Itse tehty ruoka on perua Anu Leinosen lapsuudesta. Kiinnostus ruoanlaittoon kokin tyttärellä heräsi jo 10-vuotiaana.

"Omien lasten suosikki on jauhelihakastike ja spagetti, ja se on ensimmäinen ruoka, jonka itse aikoinaan opin tekemään."

Pääasiassa Leinosten keittiössä valmistuu perinteistä suomalaista ruokaa, mutta viime aikoina uusia tuoksuja ovat tuoneet thaimaalaiset ruoat, joista perheen lapset eivät ainakaan vielä ole innostuneet.

Viikonloppuna Leinosilla käytetään ruokailuun ja ruoanlaittoon enemmän aikaa, ja erityisen tärkeä on viikonlopun monipuolinen aamupala. Arkena ruoanlaitosta huolehtivat vanhemmat yhdessä, mutta viikonloppuisin mukaan pääsevät myös lapset.

"Ja usein sunnuntaina on paistipäivä."

Innokas ruoanlaittaja on myös innokas kokeilija. "Lapsuudessahan ruoat olivat paljon pelkistetympiä. Eikä 1980-luvulla ollut näitä ulkomaalaisia suuntauksia nykyiseen tapaan", kolmikymppinen Anu Leinonen vertaa.



Eläkkeellä on
aikaa kokeilla


Eläkkeellä olevien Olavi ja Taina Peltoniemen arkiruokailu on muuttunut melkoisesti siitä, kun oululaispariskunnan kolme poikaa aikoinaan muuttivat kotoa.

"Ennen sai keittää ison kattilan ruokaa, ja aluksi tuntuikin, ettei pieniä annoksia osaa tehdäkään", Taina Peltoniemi vertaa.

Muutoksia arkiruokailuun toi myös eläkkeelle jääminen. "Aikaa on nyt enemmän, ja tulee laitettua maukkaampaa ruokaa."

Peltoniemet syövät lämpimän ruoan arkisin puolen päivän aikoihin ja illalla syödään kevyemmin. Taina Peltoniemi kokeilee mielellään lehdistä poimimiaan tavallisia reseptejä, ja leivonnaiset ja kahvileivät on aina tehty itse.

Itämaiset herkut tulivat puolestaan tutuiksi lomareissulla, mutta kotikeittiössä niitä ei ole kokeiltu.

Pitkän uran elintarvikealalla tehnyt Olavi Peltoniemi listaa suosikkiruoikseen lihapullat ja fileepihvit, kala- ja kanaruoat sekä perinteiset keitot, kuten rössy- ja makkarapotut sekä itse tehdyn hernekeiton.

"Lapsuudenkodissa kalastettiin ja syötiin paljon kalaa, ja siitä jäi hyvä maku suuhun. Ja lenkkimakkaraa pitää tietenkin aina silloin tällöin saada", Olavi Peltoniemi nauraa.

Ilmoita asiavirheestä