Oulu Orvokki Kaikkosen, 39, perheeseen kuuluu aviomies ja kuusi lasta. Hän sanoo, että lapsilukua ei voi suunnitella, vaan lapset suodaan. Perheen tytöt ovat iältään 12, 10, 8, 5, 3 vuotta. Nuorimmainen on vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen poika.
"Olihan se ihmeellinen tapaus, että saimme ensimmäisen pojan vasta viiden tytön jälkeen. Se oli oikein iloinen yllätys", Kaikkonen sanoo.
Suuresta perheestä on luonnollisesti paljon iloa, ja lasten kasvattaminen on antoisaa, mutta lapsista on myös jatkuvasti myös huolta ja vastuuta.
Kaikkonen sanoo olevansa siitä onnellisessa ja erikoisessa asemassa, että hän on tehnyt iltatyötä ja voinut hoitaa lapsiaan siksi kotona. Tänä syksynä hänen pienimmäisensä ovat olleet kaksi kuukautta päiväkodissa, mutta ensi viikon jälkeen vuorossa on taas kotihoitoa.
Kaikkosen mielestä palkka jää turhan pieneksi, jos toinen vanhemmista on kotona pelkän kotihoidontuen turvin. Monella tuskin on iltatyöhön mahdollisuuksia. Hänen mielestään kotihoitoa ja päivähoitoa ei voida laittaa paremmuusjärjestykseen.
"Mikään vaihtoehto ei ole huono, eivätkä kaikki ratkaisut riipu aina palkasta. Lapsen voi olla hyvä mennä päivähoitoon kotihoitojakson jälkeen".
Kaikkonen pitää 25 vuoden ikää ihanteellisena ensisynnyttäjälle, sillä takana on usein työtä, opintoja ja itsenäisyyttä. Nuoruuttakin on niin paljon, että jaksaa.
"Itse olin 27 eli suhteellisen vanha. Eiväthän asiat ole kuitenkaan näin yksinkertaisia. Lapsia ei välttämättä saa silloin kuin haluaa tai sopivaa kumppania ei ole vielä löytynyt. Elämäntilanteita on niin monenlaisia", Kaikkonen tuumii.
"Eroon se päätyy"
Oululainen Jari Nurro, 35, on pohtinut asian loppuun saakka ja tullut siihen tulokseen, että hän ei hanki lapsia. Asia on puitu läpi nykyisen elämänkumppanin kanssa.
"Siihen on monia syitä. Työskentelin lastensuojelussa aikanaan viisi vuotta ja näin, millainen on todellisuus. En halunnut, että omat lapseni joutuisivat koskaan kokemaan samaa", Nurro toteaa.
Nurro kertoo yrittäneensä tosissaan saada lasta silloisten kumppaniensa kanssa kahteenkin otteeseen, ensiksi melko nuorena ja viiden vuoden päästä uudelleen. Hän ei selvityttänyt, miksi kummallakaan kerralla ei tärpännyt.
"Enää sillä ei ole merkitystä. Olen heittänyt haaveilut pois ja tullut siihen tulokseen, että minulla ei olisi resurssejakaan isäksi. Silti minua ei kaduta: pidän lapsista ja saan olla riittävästi muiden lasten kanssa. Sisaruksillani on lapsia, joten vanhempieni ei tarvitse asettaa minulle paineita lastenlapsista", sanoo Nurro.
Hän korostaa, että lasten kasvatuksesta ei selviä rahalla, vaan siihen tarvitaan muun muassa ehjää koti.
"Aina kun olen jonkun häissä, sanon, että eroon se päätyy kumminkin. Synkkä näkemys, mutta tosiasia".