Oulussa on huomattu, että puheterapian asiakkaiksi tulee entistä useammin pieniä lapsia, joilla on puhumattomuutta ja ongelmia vuorovaikutustaidoissa. Puheterapeutit ovat huomanneet, että lapsilta saattaa puuttua normaali puheenparsi.
Ilmiön taustalta on helppo löytää television, pelien, videoiden ja tietokoneiden visuaalinen ja koukuttava maailma. Lasten kielessä heijastuvat pikemminkin lastenohjelmista ja tietokonepeleistä omaksuttu kieli kuin tavallinen puhekieli. Lapset ovat myös levottomia eivätkä tunnu ymmärtävän puhetta tai ohjeita.
Ilmiö kielii siitä, ettei lapsiperheissä välttämättä puhuta lapsille.
Vanhemmuus on hukassa, jos lasten kanssa ei puuhastella arkisia asioita eikä lapsille lueta lastenkirjoja. Jos lapsenvahtina on koko ajan pikkukakkonen ja videot, lapset eivät opi normaaleja vuorovaikutustaitoja. Passiivinen vastaanottajan rooli passivoi ja haittaa puheenkehitystä ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä.
Voidaan myös kysyä, onko vuorovaikutustaitojen puutteessa ja puhumattomuudessa kyseessä yleistyvä ilmiö vai neuvoloiden ja päiväkotien henkilökunnan herkkyys havaita lasten kehitysongelmat.
On tietenkin hyvä, että orastavat ongelmat havaitaan ja niihin puututaan. Puheterapiaan pääsy kuitenkin vaihtelee paikkakunnittain. Oulussa tilanne on kohtuullisen hyvä, koska Oulun yliopistossa koulutetaan logopedejä.
Vanhempien on syytä muistaa, että nettiaikaa, pleikkaripelaamista ja televisionkatselua on syytä säännellä siten, etteivät ne ole koko ajan käsillä ja käytettävissä. Lasten kanssa vietetyissä lukuhetkissä puolestaan kertautuvat hyödyt monella tasolla.