Lapset ovat merkittäviä vallankäyttäjiä perheiden kulutuskäyttäytymisessä, oli sitten kyse päivittäisistä ruokaostoksista, kulttuuri- ja huvipalveluista tai siitä, minne matkustetaan tai mihin ravintolaan mennään syömään. Lasten taloudellinen päätösvalta ulottuu myös perheiden tietokone- ja elektroniikkahankintoihin samoin kuin sisustukseen ja huonekaluihin.
Lasten taloudellinen päätösvalta korostuu, sillä perheissä käytetyn välillisen taloudellisen vallan lisäksi suomalaislapsilla on käytettävissään pelkästään taskurahaa noin 400 miljoonaa euroa vuodessa.
Taskuraha mielletään usein henkilökohtaiseksi oikeudeksi perheen yhteisiin rahavaroihin, ei esimerkiksi palkkioksi tehdyistä askareista.
Kulutusyhteiskunta tunkee päälle kaikkialta. Ei siis ihme, että nykylapsuus on hyvin pitkälle kulutuskeskeinen. Aito, viaton ja ei-kaupallinen lapsuus on vain muisto menneiltä ajoilta.
Koulu on lähes ainoa paikka, joka sinnittelee lasten elämässä ei-kaupallisuuden saarekkeena.
Lapset ovatkin itsenäisiä kuluttajia, joilla on taloudellista liikkumatilaa omassa ja perheensä kulutuksessa. Kaupalliset lapsikuluttajat ovat huomisen aikuisia, joten lapsuudessa omaksutulla kulutuskäyttäytymisellä, rahankäytöllä ja päätösvallalla on merkitystä myöhemmin.
Vanhemmat ottavat herkällä korvalla huomioon lasten toiveet ja vaatimukset. Erityisesti lapsille räätälöityihin palveluihin ollaan valmiita satsaamaan. Perheiden vapaa-aika ei kuitenkaan ole lisääntynyt, joten lapsille ostetaan tavaran lisäksi elämyksiä.
Entistä varakkaammat isovanhemmat puolestaan ostavat lapsenlapsille tavaroita ja matkoja eli mummut ja papat käyttävät lapsenlapsiaan sijaiskuluttajina.
Taustalla pilkottaa takavuosikymmenien puute ja niukkuus. Omille lapsille ja lapsenlapsille halutaan tarjota parasta mahdollista, mitä rahalla saa. Kaupan liitto arvioikin, että tänä jouluna nimenomaan eläkeläiset käyttävät aiempaa enemmän rahaa lahjoihin.
Lapset eivät pääse kaupallisuutta pakoon. Lasten kulutustottumuksia ja kuluttajaroolin kehittymistä selvitettäessä on käynyt ilmi, että entistä nuoremmat lapset ovat osa markkinointia ja brändäystä. Jo hyvin pienet lapset osaavat vaatia nimenomaan tiettyjä tuotteita ja tavaroita.
Lapsille suunnatut tuotteet, palvelut ja elämykset kiertyvät disneysaatioon ja hybridikuluttamiseen eli paketointiin, tuotteistamiseen ja fanikuluttamiseen.
On kuitenkin syytä muistaa, että vanhemmilla on vastuu ja velvollisuus päättää lastensa ostoksista. Aikuiset voivat vaikuttaa myös siihen, millaiselle markkinoinnille lapset ollaan valmiita altistamaan.
Pahimmillaan kaupallisuus lyhentää lapsuutta. Lapset voivat myös stressaantua siitä, kun kulutuspäätökset sälytetään heille.
Kaupallisuus on tullut jäädäkseen. Siksi niin kodeissa kuin kouluissa on syytä korostaa vastuullista ja ekologista kuluttamista.