Lähes kolme vuosikymmentä sitten perustettu Vihannin SOS-lapsikylä on samojen haasteiden edessä kuin muukin yhteiskunta.
Sen on seurattava aikaansa ja kehityttävä. Koko ajan etsitään myös uusia hoitokeinoja, jotka vastaisivat mahdollisimman hyvin lasten hoidollisiin ja kasvatuksellisiin tarpeisiin.
Kylänjohtajan Kaisu Pelkosen mukaan toiminta on nykyään hyvinkin erilaista kuin lapsikylän aloittaessa toimintansa vuonna 1982.
Vihannin lapsikylä ei ole enää pelkästään huostaanotettujen lasten pitkäaikainen sijoituspaikka. Sen rinnalle ovat nousseet sekä lyhytaikaiset sijoitukset että avohoitotyö, mikä tarkoittaa käytännössä apua ja tukea tarvitsevien perheiden tukemista heidän omaan ympäristöönsä.
"Ympärivuorokautinen sijoitushoito on kallista, joten kunnat miettivät muitakin vaihtoehtoja. Mahdollisuuksien mukaan yritetään käyttää kevyempiä ratkaisuja, kuten avohoitoa, koska lapsen pitkäaikainen sijoittaminen lapsikylään on se viimeisin ja vanhemmille ikävin vaihtoehto", sanoo Pelkonen.
Avohoitotyötä ollaan kylänjohtajan mukaan edelleen kehittämässä ja viemässä eteenpäin. Uusi lastensuojelulakikin jo velvoittaa myös lasten vanhempien hoitamista.
"Tuemme niitä perheitä, jotka tarvitsevat tukea kotiin. Olemme heille tukiperheenä tai lapsen lomakotina."
Lue lisää perjantain Kalevasta!